Kysymyksiä Elina Lepomäelle

Lepomäen veromalli maksaisi jopa miljardeja ja voisi johtaa julkisen talouden kaaokseen.

Kokoomuksen Elina Lepomäki julkaisi tiistaina tiedotteen, jossa hän ehdotti SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteelle ”neutraalia ja kotitalouksien vaurastumista edistävää verouudistusta”. Myös talouslehdet uutisoivat ehdotuksesta.

SDP:n veroasiantuntijana kiinnostuin ja päätin ottaa selvää, mitä Lepomäki tarkalleen ottaen ehdottaa. SDP näet julkaisi keväällä laajan vero-ohjelman, jonka toimenpiteillä uudistettaisiin verotusta tasapuolisemmaksi – tai neutraalimmaksi, kuten Lepomäki asian ilmaisee.

Lepomäen verouudistuksessa oli kaksi konkreettista ehdotusta, joiden hän lupaa rahoittavan ”itse itsensä”:

1. Kaikkia osinkoja tulisi verottaa noin 26 prosentin kokonaisveroasteella.
2. Lepomäki rahoittaisi uudistuksen poistamalla ”verotukia kuten yleishyödyllisten yhdistysten verovapaus”.

Laskeskelin päässäni, että Lepomäen yhtälö ei toimi millään. Tarkastuslaskelma osoitti epäilyn oikeaksi.

”Kokonaisveroasteella” Lepomäki tarkoittaa yhteenlaskettua osinko- ja yhteisöveroa. Tällä hetkellä yhteisövero on 20 prosenttia, joten 26 prosentin kokonaisveroaste tarkoittaisi, että kaikkia osinkoja verotettaisiin 8 prosentin verokannalla (* ks. laskelma lopussa).

Valtiovarainministeriön osinkoverotilastojen pohjalta voidaan laskea, että veroprosentin lasku vähentäisi verotuloja osingoista vuosittain ainakin 500 miljoonaa euroa, josta yli 150 miljoonaa hyödyttäisi suoraan ulkomaisia sijoittajia (**ks. laskelmat lopussa). EU:n pääomien vapaan liikkuvuuden periaate velvoittaisi antamaan veronalennuksen myös ulkomaisille sijoittajille.

Kysyin Lepomäeltä Twitterissä, onko arvioni veronalennuksesta ja sen aiheuttamasta satojen miljoonien veromenetyksistä oikea. Lepomäki myönsi ja totesi lisäksi, että osa veronalennuksesta voitaisiin toteuttaa alentamalla yhteisöveroa. Tämä tulisi vieläkin kalliimmaksi, sillä yhden prosenttiyksikön yhteisöveronalennuksen hinnaksi tulee staattisesta arvioiden vähintään 250 miljoonaa euroa – eli monin verroin enemmän kuin vastaava osinkoveron alennus.

Lepomäki lupaa kuitenkin myös veronkorotuksia. Tiedotteensa mukaan hän haluaisi verottaa ”sijoitusvarallisuuden päällä istuvia jättijärjestöjä” sekä yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Jättijärjestöillä Lepomäki ilmeisesti tarkoittaa yleishyödyllisiksi yhdistyksiksi luokiteltuja työmarkkinajärjestöjä. Isossa kuvassa yhdistysten sijoitusvarallisuus on kuitenkin varsin maltillinen. Kaikkien yleishyödyllisten yhdistysten sijoitustuottojen perusteella voidaan arvioida, että niiden verotuksella kertyisi enimmillään muutama kymmenen miljoonaa euroa, vaikka mukaan laskettaisiin yhdistysten ohella myös muun muassa tiedettä tukevat säätiöt (ks. laskelma lopussa ***).

Lepomäen mallissa on siis vähintään 500 miljoonan euron aukko paikattavaksi. Siksi kysyin Lepomäeltä myös, miten hänen uudistuksensa ”rahoittaisi itse itsensä”.
Kahden päivän odottelun ja usean tiedustelun jälkeen en ole saanut minkäänlaista vastausta kysymykseen.

Lepomäen mallin suurin ongelma ei ehkä sittenkään ole sen välittömästi aiheuttamat veromenetykset. Toisin kuin Lepomäki väittää, hänen uudistuksellaan ei parannettaisi verotuksen neutraalisuutta – päinvastoin.

Malli on täysin valtiovarainministeriön viime vuonna julkaistun asiantuntijatyöryhmän raportin suositusten vastainen. Asiantuntijatyöryhmä nosti raportissaan esiin sen, että suuria tuloja nauttivat varakkaat yksityishenkilöt maksavat työstä kertyvistä tuloista reilusti vähemmän veroa nostaessaan ne yhtiön kautta. Palkasta vero voi olla enimmillään yli 55 prosenttia, kun yhtiön kautta voi selvitä 26 prosentin verorasituksella ja säästää lisäksi kymmeniä prosentteja palkan sivukuluja. Verotuksen tasapuolisuuden palauttamiseksi työryhmä ehdotti osinkoverotuksen kiristämistä siten, että matalasti verotettuja osinkoja voisi nostaa rajoitetummin.

Lepomäen malli olisi askel päinvastaiseen suuntaan ja avaisi portit verojen välttelyyn entistä useammalle, kun nykyisistä rajoittimista luovuttaisiin. Pahimmillaan koko tuloverotusjärjestelmän legitimiteetti olisi vaarassa, kun yhä useammat maksaisivat samasta työstä puolet vähemmän veroa kuin toiset.

Malli ei olisi muutoinkaan neutraali eri tulolajien suhteen. Se johtaisi muun muassa siihen, että osakkeiden myyntivoittoja verotettaisiin jopa moninkertaisesti verrattuna osinkoihin. On päivän selvää, että tämä johtaisi suuren luokan verokikkailuun ellei myyntivoittojen verotusta laskettaisi. Kävi niin tai näin – verotulot romahtaisivat rajusti.

Lepomäen veromalli siis paitsi maksaisi sadoista miljoonista miljardeihin, voisi johtaa julkisen taloudenpidon kaaokseen. Siksi ihmettelen, miksi tiukan budjettikurin kannattajana tunnetuksi tullut valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ryhtyi tukemaan Lepomäen ehdotusta. Ehdotusta, joka on vastoin hänen oman ministeriönsä asiantuntijatyöryhmän suosituksia.

Lopuksi on syytä todeta, että myös Lepomäen lupaus kotitalouksien varallisuuden kasvattamisesta on vailla pohjaa. Edeltä kävi ilmi, että kolmasosa Lepomäen veronalennuksista valuisi valtion ja kuntien budjetista suoraan ulkomaisten sijoittajien taskuun. Viime kädessä laskun maksaisivat suomalaiset veronmaksajat.

Entäpä, kuka keräisi loput hyödyt? Kyseessä olisi jättiluokan tulonsiirto varakkaimmalle yhdelle prosentille väestöstä. Aalto-yliopiston Matti Keloharjun ja Antti Lehtisen tutkimuksen mukaan varakkain prosentti omistaa suorista osakesijoituksista lähes puolet. Varakkain kymmenys kotitalouksista omistaa Tilastokeskuksen mukaan osakkeista jo lähes 90 prosenttia. On selvää, että satojen miljoonien veronalennus johtaisi ennen pitkää veronkorotuksiin tai leikkauksiin toisaalla. Käytännössä laskun maksaisi se kotitalouksien enemmistö, joilla ei ole satojen tuhansien sijoitusvarallisuutta. Tulojen laskiessa heille jäisi säästöön entistä vähemmän.

On hienoa, että Lepomäki ja Kokoomuksen johto haluaa avata keskustelua SDP:n suuntaan neutraalista ja kotitalouksia hyödyttävästä veromallista. Juuri näihin periaatteisiin nojaa viime keväällä julkaistu SDP:n vero-ohjelma, jossa on pohdittu verojärjestelmän kokonaisuutta ja uudistusten vaikutuksia eri näkökulmista. Ymmärrän myös sen, että olemme monista poliittisista tavoitteista eri mieltä. SDP pyrkisi tavoitteeseen tiivistämällä veropohjan aukkoja, jolloin samasta tulosta maksettaisiin entistä useammin saman verran veroa. Esimerkiksi osinkoverotusta uudistettaisiin valtiovarainministeriön työryhmän mallin pohjalta. Tämä loisi perustan kohtuullisille verokannoille sekä hyvinvointivaltion rahoitukselle.

Lepomäen malli kuitenkin vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen sille asettamien tavoitteiden kanssa. Jotta voisimme keskustella samojen faktojen pohjalta esitänkin Lepomäelle ja Kokoomukselle lopuksi listan kysymyksiä, jotka voivat auttaa näiden ristiriitojen avaamisessa ja luoda pohjaa keskustelulle.

1. Mitä verotukia poistaisitte, jotta uudistus rahoittaisi itse itsensä?
2. Miten ja mistä tuloista verottaisitte yleishyödyllisiä yhteisöjä? Miten vastaisitte aiheutuneisiin haittoihin, kuten säätiöiden tutkimusrahoituksen heikkenemiseen?
3. Miten varmistaisitte, että osinkojen verotus olisi tasapuolista suhteessa ansiotuloihin, myyntivoittoihin ja muihin tuloihin?
4. Miten puuttuisitte uudistuksen aiheuttamaan verovälttelyyn ja veropohjan vuotoon?
5. Miten varmistaisitte, että uudistus ei johtaisi tosiasiallisesti kotitalouksien enemmistön varallisuuden laskuun?
6. Mitä ovat tiedotteessa tarkoitetut ”sijoitusvarallisuuden päällä istuvat jättijärjestöt”?

Lauri Finér

kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija

Kuva: CC BY 2.0 Brandon Giesbrecht

Edit 23.8. klo 14.55: Lisätty SDP:n vaihtoehto toiseksi viimeiseen kappaleeseen

Jälkikirjoitus

Usein esitetään, että veronalennusten niin kutsutut dynaamiset vaikutukset talouteen voisivat kattaa niiden aiheuttamat veromenetykset. Toisin sanoen veronalennus loisi talouskasvua, jolloin se kattaisi itse itsensä. Tällaisia lupauksia esitti esimerkiksi viime vuonna varakkaiden veroja alentanut Donald Trump, vaikka asiantuntijat muuta väittivät. Toistaiseksi näillä veronalennuksilla ei ole syntynyt lainkaan kasvua tai työpaikkoja. Tosiasiassa veronalennusten kasvua luovista vaikutuksista ei ole mitään näyttöä. Päinvastoin, korkean verotuksen Pohjoismaissa myös talous on vahvalla pohjalla.

Laskelmat

* Yrityksen voitosta ennen veroja peritään ensin 20 prosentin yhteisövero, jonka jälkeen lopullisesta voitosta maksetaan 8 prosentin osinkovero. Esim. 100 euron voitosta ennen veroja peritään ensin 20 euroa yhteisöveroa. Tästä jää jäljelle 80 euroa, joka maksetaan osinkona osakkaalle, ja josta peritään 8 prosentin osinkovero eli 6,4 euroa. Kokonaisverorasitus voitosta on näin 26,4 euroa eli 26,4 prosenttia.

** Vuonna 2015 osinkoja maksettiin kotimaisille yksityishenkilöille 4 072 miljoonaa euroa (ks. s. 75). Tästä veronalaista tuloa oli 2319 miljoonaa euroa. 30 prosentin verokannalla arvioituna verotulo oli 696 miljoonaa euroa. Jos 4 072 miljoonan euron osinkoja verotettaisiin kokonaisuudessaan 8 prosentin verokannalla, olisi verotuotto 326 miljoonaa euroa, joten uudistus vähentäisi verotuloja noin 370 miljoonaa euroa.

Vuonna 2016 ulkomaille maksettiin pelkästään niin kutsutun yksinkertaistetun menettelyn piirissä olevia pörssiosinkoja reilut 1,5 miljardia, josta perittiin veroa yli 300 miljoonaa euroa (ks. s. 206). 8 prosentin verokannalla vero olisi ollut 120 miljoonaa euroa, joten uudistus vähentäisi verotuloja noin 180 miljoonaa euroa.

Yhteenlaskettuna veromenetykset olisivat näin arvioituna noin 550 miljoonaa euroa (370 + 180 m€). Laskelmat perustuvat parin vuoden takaisiin tilastoihin, joten veromenetys olisi vielä suurempi, kun osingot ovat kasvaneet. Laskelmassa ei ole otettu ulkomaille maksettavia pörssin ulkopuolisia osinkoja, joten luku voi olla tältä osin suurempi.

*** Olen aiemmassa blogissani arvioinut, että yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden osinkojen verottamisesta 5 prosentilla kertyisi verotuloja noin 13 miljoonaa euroa vuodessa. 8 prosentin verokannalla verotuotto olisi 20 miljoonan euron kieppeillä. Yleishyödyllisillä yhteisöillä on lisäksi muun muassa kiinteistövarallisuutta. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöliiketoiminnan verottamisesta kertyisi noin 8–10 miljoonan euron verotulot. Tämän lisäksi yleishyödylliset yhteisöt saavat lähinnä jäsenmaksuja ja avustuksia, joista ei kuitenkaan kerry voittoa, jota voisi verottaa, kun kyse on luonteeltaan voittoa tavoittelemattomasta toiminnasta. Lisäksi jäsenmaksujen verottaminen olisi ongelmallista ihmisoikeuksiin kuuluvan järjestäytymisvapauden kannalta.