Valtosen ”perustili” tulisi nimetä uudelleen

Valtosen ”perustilin” veromalli tekisi verojen maksamisesta pitkälti vapaaehtoista erityisesti varakkaimmille. Mallin velkamekanismi sysäisi perusturvan kustannuksia yhteiskunnan huono-osaisille.

Kuva: Merihaka, Mika Hiironniemi (CC BY-NC-ND 2.0).

Perjantaina julkaistiin Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Manufacturing 4.0 -hankkeen (MFG 4.0) raportti, jossa esitettiin perusturvan uudistamiseksi niin kutsuttua perustiliä. Raporttia koskeneessa Helsingin Sanomien jutussa idean lähteenä esiteltiin ajatuspaja Liberan sekä sen entisen hallituksen puheenjohtajan kokoomuksen kansanedustaja Elina Valtosen (ent. Lepomäki) myös perustiliksi kutsumaa mallia (mallia esitelty tarkemmin Liberan sivuilla). Valtosen ja MFG 4.0 -hankkeen malleissa yhteistä on kuitenkin lähinnä nimi.

MFG 4.0 -perustilimalli on yhdistelmä perustiliä ja tavanomaista vastikkeellista sosiaaliturvaa, jota raportissa kutsutaan osallistumistuloksi. Valtosen perustilimallissa sosiaaliturvaa paljon käyttäneet joutuvat maksamaan saamansa tuet takaisin myöhemmistä tuloistaan. Siinä missä MFG 4.0:n perustilimalli keskittyy sosiaaliturvaan, Valtosen malli olisi samalla radikaali verouudistus.

Käsittelen tässä blogissa näitä eroja tarkemmin.

Valtosen mallissa sosiaaliturvasta tulisi velkaa

Perustili ymmärretään tyypillisesti on sosiaaliturvamalliksi, jossa korostuu ihmisten oma vastuu. Siinä sosiaaliturvaa maksetaan korvamerkitysti kunkin kansalaisen henkilökohtaiselta perustililtä sen sijaan, että etuudet tulisivat nykyisen sosiaaliturvan tapaan yhteisestä potista. Toisaalta esimerkiksi MFG 4.0:n mallissa henkilökohtaisen perustilin peruspääoma jaettaisiin tileille yhteisestä kassasta. Valtosen ”perustili” toimii samaan tapaan sillä erotuksella, että sosiaaliturvan lisäksi se muuttaa merkittävästi verojärjestelmää.

Tilin peruspääoma on sekä MFG 4.0:n että Valtosen mallissa 20 000 euroa.

Molemmissa malleissa tililtä nostettaisiin rahaa ilman ehtoja ja tarveharkintaa eli perustili joustavoittaisi perusturvaa niin kutsutun perustulon tapaan. Nostoja perustililtä voitaisiin rajoittaa esimerkiksi tulorajoilla, jolloin lähinnä pienipalkkaiset voisivat täydentää niillä muita tulojaan. Valtosen mallissa olisi kuitenkin kyse perusturvan ohella myös eräänlaisesta sijoituskuoresta, minkä vuoksi peruspääoman ylittävät varat voisi nostaa tililtä ilman ylärajoja (ks. tarkemmin jäljempänä). Perustulosta molemmat perustilimallit poikkeaisivat erityisesti siinä, että perustulo maksettaisiin kaikille automaattisesti kuukausittain, kun taas nostoajankohdat perustililtä saisi päättää itse. Perustuloon ei myöskään liity henkilökohtaista korvamerkintää.  

Perustilimallit eivät sellaisenaan yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa elleivät perustililtä maksettavat etuudet nouse niin korkeiksi, että täydentävästä sosiaaliturvasta voidaan luopua. Tällaiseen malliin siirtyminen olisi kuitenkin kallista (kyseessä olisi käytännössä sosiaaliturvan tason korotus) ja siihen sisältyisi muitakin muun muassa kannustimiin liittyviä ongelmia. Se voisi esimerkiksi vähentää tarpeellisten työvoimapalvelujen käyttöä, mikä syrjäyttäisi työelämästä.

Valtosen mallissa tililtä saisi nostaa peruspääomaa enintään 600 euroa kuukaudessa (ks. tarkemmin jäljempänä). MFG 4.0:n mallissa nostoraja olisi kaikissa tilanteissa 650 euroa. Molemmat summat olisivat sellaisenaan riittämättömiä elämiseen ilman muita tuloja, joten mallin rinnalle tarvittaisiin muitakin etuuksia, kuten asumistuki, ansiosidonnainen työttömyysetuus, toimeentulotuki ja vanhempainpäiväraha. Nämä muut tuet sekä verotus olisi siis sovitettava perustilin kanssa yhteen, mikä ei olisi aivan yksinkertaista.

MFG 4.0:n mallissa henkilö siirtyisi perustilimallista pitkälti nykyistä tarveharkintaista ja velvoittavaa sosiaaliturvaa vastaavalle osallistumistulolle, jos tilin 20 000 euron pääoma on nostettu. Summa voi tuntua suurelta, mutta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömällä tili tyhjenisi alle kolmessa vuodessa. Näin toteutettuna perustili olisi siis tavallaan uusi sosiaalietuustaso nykyisen järjestelmän päälle.

Valtosen perustilimalli poikkeaisi tältä osin MFG 4.0:n mallista merkittävästi, sillä siltä nostot voisivat ylittää peruspääoman määrän eikä perustilin rinnalla olisi erillistä osallistumistuloa. Sen tilalla olisi itse kustannettava perusturva: ”Tukea saa nostaa sen jälkeenkin, jolloin tili menee miinukselle”. Negatiivinen saldo olisi itse katettava myöhemmistä palkoista ja muista tuloista. Valtosen mallissa palkasta perittäisiin ylimääräinen kymmenen prosentin ”vero” negatiivisen saldon kattamiseksi. Esimerkiksi pidempään syrjäytyneenä olleelle se voisi johtaa huomattavasti muita palkansaajia korkeampaan verotukseen ja sitä kautta kannustinloukkuun, sillä negatiivinen saldo nollattaisiin Valtosen mallissa vasta 65 vuoden iässä*.

Valtosen mallissa jokainen, joka nostaa sosiaaliturvaa yli 20 000 euroa, joutuu siis ottamaan sitä velaksi, joten mallia voisi kutsua velkaturvaksi. Samalla sosiaaliturvan kustannuksia sysättäisiin yhteiskunnan huono-osaisille, sillä nimenomaan vähävaraiset ovat enemmän perusturvan varassa. Se lisäisi heidän syrjäytymisen riskiään ja voisi johtaa työllisyyden heikkenemiseen. Toisaalta hyväosaiselle, jotka eivät muutoin olisi yhtä laajasti etuuksien piirissä, Valtosen malli tarkoittaisi enimmillään 20 000 euron ylimääräistä rahalahjaa valtiolta, sillä peruspääomaa voisi nostaa tililtä muiden tulojen päälle. On siis ilmeistäisi, että malli kärjistäisi taloudellista eriarvoisuutta.

Valtosen veromalli olisi kestämätön julkiselle taloudelle

MFG 4.0:n perustilimalli ei vaikuttaisi verotukseen. Valtosen malliin taas liittyy mittava verouudistus.

Valtosen mallissa ”tuloverot maksetaan silloin, kun tililtä nostetaan varoja”. Nostoja tililtä rajoitettaisiin 600 euroon kuukaudessa vain, jos sen saldo olisi alle peruspääoman suuruinen eli 20 000 euroa. Tämän ylittävän saldon, eli niin kutsutut vapaat varat, voisi nostaa tililtä milloin vain.

Valtosen tilille ohjattaisiin automaattisesti 10 prosenttia palkasta, mutta se olisi mahdollista nostaa saman tien, jos tilin saldo ei ole negatiivinen (ks. edellä). Valtosen perustili olisi kuitenkin samalla eräänlainen laajennettu sijoituskuori, sillä tilille voisi tallettaa työtuloa ”myös vapaaehtoisesti vuosittaisen ylärajan puitteissa”. Esimerkiksi palkasta tehtävillä vapaaehtoisille talletuksille olisi Valtosen ja Liberan mallissa vuosittainen 50 000 euron yläraja. Tilille kertyvistä tuloista ei tarvitsisi maksaa veroa eli tältä osin ne olisivat verovapaita.  

Valtosen mallin veroedut olisivat mittavia, sillä ”perustilin vapaat varat voi sijoittaa haluamallaan tavalla tai niillä voi ostaa toisen työtä”. Tilille verovapaasti talletettuja tuloja voisi siis käyttää suoraan esimerkiksi palvelujen hankkimiseen ilman, että palvelujen hankkimiseen käytetystä tulosta maksetaan veroa. Myös palvelun tarjoava yrittäjä voisi nostaa tulon verovapaasti 50 000 euron ylärajaan asti. Toisin sanoen osa tilinhaltijan tuloista vapautettaisiin kokonaan verosta. Veroetujen vuoksi erityisesti suurituloisimpien kannattaisi sijoittaa tilille kaikki liikenevät varat, sillä heillä veroprosentit ovat normaalisti korkeampia.

Valtosen tili olisi siis luonteeltaan sijoituskuori, joten siihen liittyisivät samat veropohjan vuodon riskit kuin nykyisissä vakuutuskuorissa. Toisin sanoen sijoitustuotoista ei välttämättä tarvitsisi maksaa lainkaan tuloveroa Suomeen esimerkiksi silloin, kun nostot tililtä tehtäisiin ulkomaille muuton jälkeen. Tämän ongelman voisi ratkaista erillisellä arvonnousuverolla, jota Valtonen on kuitenkin vastustanut. Lisäksi Valtosen tili voisi estää myös ulkomaisten sijoittajien täältä kertyneiden tuottojen verottamisen, sillä ulkomaalaisille olisi myönnettävä vastaavat veroedut kansainvälisten sopimusten velvoitteiden vuoksi.

Veropohjaa kaventaisi lisäksi se, että Valtosen esittämältä perustililtä voisi lahjoittaa varoja verovapaasti toisen ihmisen perustilille. Toisin sanoen Valtosen perustilimalli käytännössä lopettaisi isoilta osin perintö- ja lahjaveron, sillä veroedun vuoksi kaikki varat kannattaisi siirtää perustilille (Valtonen on kannattanut myös nykyisen perintöveron poistamista). Tästäkin hyötyisivät erityisesti suurituloiset ja varakkaat suvut, jotka maksavat merkittävän osan perintö- ja lahjaverosta (ks. perintöverosta tarkemmin tämä blogi). Samoin kuin ulkomaille muutettaessa myös lahjoitustilanteissa tilille kertyneet sijoitustuotot voisivat jäädä kokonaan verottamatta.

Tiivistetysti: Valtosen veromalli tekisi verojen maksamisesta pitkälti vapaaehtoista erityisesti pääomien omistajille. Se olisi kestämätöntä yhteiskunnan palvelujen ja etuuksien rahoittamisen kannalta. Tämä ei välttämättä ole yllättävää, sillä kyseessä ei ole ainut ehdotus, jolla Valtonen olisi luomassa veropohjaan miljardiluokan aukkoja.

Valtosen malli olisi myös hallinnollisesti raskas, sillä se edellyttäisi yhteiskunnan varojen sitomista ja tilin saldojen seuraamista vuosikymmeniksi. Tämä tekisi myös järjestelmän muuttamisen vaikeaksi, sillä esimerkiksi veromuutoksissa olisi arvioitava, koskisivatko ne takautuvasti tilille kertyneitä varoja.

Lopuksi

Kun perusturvan uudistamisesta tullaan keskustelemaan lähivuosina, olisi hyvä määritellä käsitteet huolella. On ongelmallista, jos keskustelussa saman termin alle sekoittuu toisistaan hyvin erilaisia malleja. MFG 4.0:n perustilimalli on keskustelun arvoinen muutosehdotus nykyisen perusturvaan. Sen potentiaali voisi olla joustavuudessa ja elämän suunnittelun tukemisessa esimerkiksi siirtymissä työn ja opiskelun välillä. Toisaalta samoihin tavoitteisiin voi päästä myös esimerkiksi niin kutsutulla yleisturvamallilla (ks. erilaisista sosiaaliturvamalleista esim. tämä tutkija Johanna Perkiön katsaus).

MFG 4.0:n perustilimallin potentiaali piilee myös siinä, että sen muuttaminen ei edellytä koko sosiaaliturvan ja sen rahoituksen remonttia. Monet asiantuntijat ovat korostaneet sitä, että perusturva on uudistettava vaiheittain, sillä sosiaaliturvajärjestelmä kytkeytyy niin moniin ilmiöihin. Kaikkia palasia ei kannata liikuttaa kerralla. Rakenteen ohella yhtä lailla tärkeää ovat tuen taso sekä niihin kytkeytyvät palvelut. Näitä kysymyksiä pohditaan myös hallituksen viime vuonna asettamassa sosiaaliturvan uudistamista valmistelevassa sosiaaliturvakomiteassa, jonka työ jatkuu vuoteen 2027 saakka.

Valtosen tilimallin edellä kuvatut ongelmat ovat niin ilmeisiä, että se uhkaisi romuttaa verojärjestelmää. Mallin toteuttamiskelpoisuuden voi kyseenalaistaa ja sen voi nähdä osana libertaarisen liikkeen utopioita hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja tulonsiirtojen leikkauksista. Ehdotankin, ettei Valtosen mallia kutsuttaisi perustiliksi lainkaan. Sen sijaan siitä voisi käyttää nimeä velkaturva- ja sijoituskuorimalli.

Lauri Finér

kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä

____

* Varojen tuloutuminen 65 vuoden iässä voisi kannusta jäämään eläkkeelle ennen ikärajaa, jolloin veroprosentti alenisi, sillä tulot jakautuisivat tasaisemmin useamman vuoden ajalle. Tulojen nosto jaksotetusti pienentäisi verotuksen vuosittain määräytyvää progressiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: