Oikeaa tietoa SDP:n esittämästä arvonnousuverosta

Arvonnousuverosta esitetyt väitteet ja niistä syntynyt some-kohu perustuvat virheellisin tietoihin.

SDP:n vero-ohjelmassa esitetty arvonnousuvero herätti runsaasti keskustelua viikonloppuna, kun Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja yrittäjä Kim Väisänen väittivät Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan esityksen johtavan suureen määrään muuttoja pois Suomesta.

Valitettavasti kirjoittajien kuvaus SDP:n ehdotuksesta on virheellinen, ja heidän väitteensä puhdasta olkinukkeargumentaatiota. Tässä kirjoituksessa oikaisen virheet ja perustelen, miksi arvonnousuveron vaikutus olisi täysin päinvastainen kuin kirjoittajat väittivät.

Mikä on arvonnousuvero?

Arvonnousuveron tarkoitus on yksinkertainen. Sillä estetään varakkaiden yksityishenkilöiden verovälttelyä, joka perustuu kirjojen siirtämiseen ulkomaille. Arvonnousuverolla myös varmistetaan, että myyntivoittoja, lahjoja ja perintöjä verotetaan siellä, missä ne ovat kertyneet. Tämä on keskeinen kansainvälisen verotuksen periaate ja siksi vastaava vero on ollut käytössä monissa maissa, esimerkiksi Alankomaissa, Espanjassa, Itävallassa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa ja Ruotsissa veroviranomaiset ovat viime vuosina ehdottaneet veron käyttöönottoa veronkierron estämiseksi.

Arvonnousuvero estää nimenomaan sijoitusomaisuuden myyntivoittojen sekä perintö- ja lahjaverojen välttelyä. Veromuotoa on kuvattu tuoreessa valtiovarainministeriön raportissa (s. 212). Sitä on kutsuttu Suomessa myös maastapoistumisveroksi, joka on suora käännös englannista (exit tax). Nimi kuvaa veromuotoa kuitenkin huonosti, sillä sitä ei peritä maastamuuton yhteydessä. Siksi käytän jatkossakin termiä arvonnousuvero.

Vakuutuskuorten yleistyminen on lisännyt tällaista verovälttelyä, sillä niihin on mahdollista kerryttää varallisuudesta syntyvät tulot verovapaasti. Tarkkaa tietoa suomalaisten vakuutuskuorisijoitusten määrästä ei ole, mutta puhutaan kymmenistä miljardeista. Pelkästään ulkomaisiin vakuutuskuoriin on Verohallinnon tietojen mukaan sijoitettu ”vähintään yli kymmenen miljardia euroa”. Niiden käytöstä hyötyvät yleensä vain varakkaimmat, sillä vakuutusyhtiöt perivät suhteellisen korkeita palvelumaksuja tai asettavat jopa miljoonien vähimmäisrajoja sijoituksille.

Avaan verovälttelyä parilla esimerkillä.

Esimerkki 1: Myyntivoittoverojen ja osinkoverojen välttely

A on sijoittanut vakuutuskuoreen pörssiosakkeita, joista on kertynyt osinkotuloja sekä myyntivoittoja 10 miljoonaa euroa. Koska tulot ovat vakuutuskuoressa, niitä ei ole nykylainsäädännön nojalla verotettu lainkaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että piensijoittaja B olisi nykytilanteessa maksanut osingoistaan vähintään 25,5 prosentin veron ja myyntivoitoista veroa vähintään 30 prosenttia.

Verotuksessa vakuutuskuoresta tehdyt nostot rinnastetaan myynteihin. Siksi A maksaisi vakuutuskuoreen kertyneestä tulosta Suomessa 30–34 prosentin veroa, kun hän nostaisi sen ulos kuoresta. Verovälttely onnistuu kuitenkin siten, että A muuttaa verotuksellisesti kirjat verokeitaaseen, jossa nostoa ei veroteta tai niitä verotetaan kevyesti. Verovälttelyssä on voitu hyödyntää esimerkiksi Belgiaa tai Sveitsiä, joissa myyntivoittoja ei aina veroteta. Noston jälkeen A voi halutessaan palata takaisin Suomeen. Tällaisella järjestelyllä A voisi kyseisessä esimerkissä välttää jopa yli 3 miljoonan euron verot, kun Suomessa yli 30 000 euron pääomatuloista peritään normaalisti 34 prosentin veroa.

Arvonnousuvero toimisi siten, että Suomi verottaisi A:n myyntivoittoa siltä osin, kun arvonnousu on kertynyt Suomessa asuessa. Veroa ei siis perittäisi ennen myyntiä. Jos A myisi omaisuuden pian muuton jälkeen, jolloin sen arvo ei olisi muuttunut, koko myyntivoitto verotettaisiin Suomessa ja näin A olisi tasaveroisessa asemassa tavallisten piensijoittajien kanssa. Lisäksi arvonnousuveroa huojennettaisiin, jos omaisuuden arvo laskisi muuton jälkeen. Esimerkiksi miljoonan euron arvonalennus pienentäisi myyntivoitosta maksettavaa veroa 340 000 eurolla (1 000 000 x 34 %).

Veroa ei siis perittäisi muutettaessa ja muissa kuin verovälttelytilanteissa arvonnousuverolla ei olisi yleensä mitään vaikutusta muuttajan kokonaisverorasituksen myöhemminkään. Suomen laki ja kansainväliset verosopimukset estäisivät yleensä saman tulon verottamisen kahteen kertaan Suomessa ja uudessa asuinvaltiossa. Jos A muuttaisi maahan, jossa myyntivoittoja verotetaan normaalisti esimerkiksi samalla veroprosentilla kuin Suomessa, toimittaisiin yleensä siten, että A:n uusi verotuksellinen asuinvaltio hyvittäisi Suomeen maksettavan veron paikallista veroa vastaan. Yhteenlaskettu vero olisi siis Suomen veroa korkeampi lähinnä tilanteissa, joissa ulkomailla peritään Suomea korkeampaa veroa – aivan kuten tälläkin hetkellä. Edellä kuvattu hyvitysmenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi on kansainvälinen standardi, joka on luotu OECD:ssa ja YK:ssa.

Esimerkki 2. Lahjaveron välttely

B:llä on pörssiyhtiön osakkeita 100 miljoonan euron arvosta. Hän haluaisi myynnin sijaan lahjoittaa osakkeensa lapsilleen. Lapset joutuisivat maksamaan lahjasta veroa lähes 17 miljoonaa euroa (17 %), minkä lapset voisivat maksaa esimerkiksi myymällä osan osakkeista tai ottamalla niitä vastaan lainaa, jonka voisi maksaa pois osakkeista kertyvillä osinkotuloilla.

A:n lapset voivat välttää Suomen lahjaveron kuitenkin kokonaan siten, että A muuttaa yhdessä lastensa kanssa esimerkiksi Ruotsiin, jossa lahjoja ei veroteta. Tavallisella palkansaajalla ei tällaista vaihtoehtoa ole. On myös huomattava, että suomalaisen keskiluokan varallisuus on suurelta osin kiinni asunnoissa ja kiinteistöissä. Niistä syntyvien perintö-, lahja- ja myyntivoittoverojen välttely ei onnistu muuttamalla kirjoja ulkomaille, sillä kansainvälisen verotuksen pääperiaate on, että kiinteää omaisuutta verotetaan sen sijaintivaltiossa.

Arvonnousuvero johtaisi siihen, että Suomi verottaisi lahjaa siltä osin, kun omaisuus on kertynyt Suomessa asuessa. Näin lahjasta maksettaisiin verot kertaalleen Suomeen normaaliin tapaan.

Oikaisut virheellisiin väitteisiin

Edellä kuvasin, mistä arvonnousuverossa on oikeasti kyse. Korjaan seuraavaksi Lepomäen, Häkämiehen ja Väisäsen kirjotuksessaan esittämät neljä virheellistä väitettä arvonnousuverosta.

Virhe 1. ”Sdp:n arvonnousuveroksi nimeämän veromuodon tavoitteena on verottaa maastamuuttajan omaisuutta ennen hänen muuttoaan ­uuteen kotimaahansa”

Lepomäen, Häkämiehen ja Väisäsen koko kirjoitus nojaa tähän virheelliseen väittämään, joka vie samalla pohjan muilta kirjoituksen väittämiltä. Nyt kirjoitus käsittelee SDP:n esityksen sijaan olkinukkea. Kuten edellä olevasta kuvauksesta käy ilmi, veroa ei perittäisi ennen muuttoa tai edes muutettaessa vaan vasta omaisuutta myydessä tai lahjoitettaessa. Tämä olisi käynyt ilmi, jos Lepomäki, Hakamies ja Väisänen olisivat tutustuneet huolella SDP:n ohjelmaan ja sen tausta-aineistoihin.

Virhe 2. Arvonnousuvero on ”täysin uusi veromuoto”

Väite ei pidä paikkaansa. Arvonnousuverossa on ensisijaisesti kyse myyntivoittojen, lahjojen ja perintöjen verottamisesta, jotka eivät ole Suomessa uusia veromuotoja. Kuten edellä todettu, arvonnousuveron tarkoitus on varmistaa myyntivoittojen ja lahjojen verotus siellä, missä omaisuuden arvonnousu on kertynyt. Tällainen arvonnousuvero on Suomessa käytössä jo nyt yrityksillä. Tänä ja ensi vuonna toimeenpantava EU:n veronkiertodirektiivi velvoittaa kaikki EU-maat ottamaan yrityksiä koskevan säännöksen käyttöön veronkierron torjunnassa, jolloin Suomen on laajennettava omaa säännöstään. Kuten edellä todettu SDP:n ehdottama yksityishenkilöiden arvonnousuvero on käytössä lukuisissa maissa niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

Virhe 3. Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kielteisen kannan arvonnousuveroon

EU-tuomioistuin ei ole ottanut kielteistä kantaa arvonnousuveroon. Kuten edellä todettua vero on käytössä myös lukuisissa EU-maissa. Sen sijaan tuomioistuin on ottanut kantaa EU:n perustamissopimuksen vapaan liikkuvuuden periaatteeseen, joka asettaa puitteet arvonnousuverolle, kuten muullekin lainsäädännölle. Periaate on otettu huomioon niissä maissa, joissa arvonnousuvero on käytössä. SDP:n mallissa arvonnousuvero perittäisiin vasta omaisuutta myytäessä tai lahjoitettaessa, joten se täyttää EU-oikeuden vaatimukset, eikä se estä vapaata liikkumista.

Virhe 4. Vero johtaisi poismuuttoihin Suomesta

Lepomäki, Häkämies ja Väisänen väittivät, että edellä kuvaamani arvonnousuvero johtaisi poismuuttoihin Suomesta. Lopputulos olisi kuitenkin päinvastainen. Arvonnousuvero koskisi lähinnä suuromistajien verovälttelyä, jota koskevia tapauksia on käsitelty myös julkisuudessa. Niissä verovälttely on nimenomaisesti ollut syy kirjojen siirtämiselle ulkomaille. Suomi siis kannustaa verotuksen porsaanreiällä varakkaita muuttamaan kirjat ulkomaille. Arvonnousuvero tekisi asialle pisteen ja lopettaisi verosyistä tehtävät kirjojen siirrot. Kuten edellä todettua arvonnousuvero ei normaalitilanteissa vaikuttaisi verojen määrään eikä se koskisi lainkaan keskiluokkaa, sillä sille asetettaisiin esimerkiksi miljoonan euron alaraja. Todellisuudessa vero koskisi siis muutamia kymmeniä tai satoja varakkaita veronkiertäjiä.

Lepomäki, Häkämies ja Väisänen perustavat väitteensä sille, että esimerkiksi opiskelijat muuttaisivat Suomesta veron pelossa jo ennen kuin heille on kertynyt varallisuutta verotettavaksi. Tässä ei olisi taloudellisessa mielessä kovin paljon järkeä, sillä verojen sijaan nimenomaan tulot ovat ratkaisevia varallisuuden synnyttämisessä. Tulot taas kertyvät useimmilla pääosin palkkatyöstä, joten on olennaista varmistaa, että sitä on Suomessa saatavilla. Absurdi väite kertoo ehkä enemmän sen esittäjien maailmankuvasta. Tuskin kukaan nuori tai edes vanhempi suunnittelee elämäänsä kymmenien vuosien päästä maksettavien verojen perusteella. Valtiovarainministeriön yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän keskeinen viesti viime vuonna oli, että verojen vaikutus käyttäytymiseen on suhteellisen pieni jopa lyhyellä aikavälillä.

Yhteenveto

Lepomäen, Häkämiehen ja Väisäsen väitteet ja niistä syntynyt some-kohu pohjaavat siis virheellisiin väitteisiin. Painokoneet voidaan pysäyttää. Hyvänä puolena voidaan nähdä se, että esitys arvonnousuverosta saa ansaitsemaansa huomiota ja toivon mukaan monet ottavat selvää tosiasioista esimerkiksi tästä kirjoituksesta. Arvonnousuvero on vain yksi ehdotus 45-sivuisessa SDP:n vero-ohjelmassa. Suosittelen tutustumaan siihen myös kokonaisuutena. Arvonnousuverossa on kyse veropohjan tiivistämisestä – eli siitä, että samasta tulosta ja varallisuudesta maksettaisiin saman verran veroa. Tämä on koko ohjelman ydinajatus. Tasapuolinen verotus varmistaa myös markkinoiden tehokkaan toiminnan, minkä vuoksi useimmat verotuksen asiantuntijat poliittisista kannoistaan riippumatta kannattavat veropohjien tiivistämistä.

Ehkä on syytä uhrata muutama rivi myös sen pohtimiselle, miksi virheelliset väitteet pääsivät leviämään. EK:n ja sen toimitusjohtajan agendaksi on muodostunut liki kaikkien suuromistajien verojen ajaminen alas ja tätä agendaa se on ajanut aiemminkin huterilla väitteillä. Sen sijaan ihmettelen, miksi asiapoliitikkona tunnetuksi tullut Elina Lepomäki on osallistunut virheellisen tiedon levittämiseen faktojen tarkistamisen sijaan. Kenties houkutus näpäyttää poliittista vastapuolta on ollut liian houkutteleva. Tällaisen tulkinnan voi tehdä ainakin, kun katsoo laajemmin, ketkä virheellistä tietoa sosiaalisessa mediassa levittivät. Poliittisten erimielisyyksien ratkaisu onnistuu vain, jos keskustelua käydään faktapohjalta. Kuulopuheisiin uskomisen sijaan kannattaa ottaa itse selvää.

Lauri Finér

Kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän veroasiantuntija ja hän on osallistunut vero-ohjelman valmisteluun.

Kuva: CC BY-NC-ND 2.0 Anita