Lyhyellä aikavälillä SDP:n ehdottama työtulotuki pienentäisi tuloeroja, kun se lisäisi pienituloisimpien käteen jääviä tuloja. Pidemmällä aikavälillä se antaisi useammille mahdollisuuden päästä kiinni työelämään ja parantaisi yritysten työvoiman saatavuutta.
Helsingin Sanomat uutisoi tänään SDP:n esittämästä työtulotuesta, jonka ansiosta pienipalkkaisimmille työntekijöille maksettaisiin palkanmaksun yhteydessä verotukseen liitetty työtulotuki. Ansiotulovero voisi siis jäädä negatiiviseksi tilanteissa, joissa vero on nykyään nolla, eli työstä tai yrittämisestä kertyvät ansiotulot jäävät alle 15 000 euron. Avaan tässä tarkemmin siitä, mistä esityksessä on kyse.
Miksi työtulotuki on tarpeen?
Palkasta maksetaan sekä ansiotuloveroa että veronluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja. Yhdessä ne nostavat työllistämisen kustannuksia, eli aiheuttavat niin kutsutun työn verokiilan, mikä on ongelmallinen erityisesti matalapalkka-aloilla. Kaikkein pienituloisimmilla koko verokiila muodostuu tasaveron luonteisista sosiaalivakuutusmaksuista, sillä alle 14 000 euroa vuodessa tienaavat eivät maksa palkastaan ansiotuloveroja. Heillä verokiila on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun työntekijän keskimääräiset sosiaalivakuutusmaksut ovat kasvaneet noin 6 prosentista lähes 10 prosenttiin. Samaan aikaan ansiotuloverotusta on kevennetty, mikä on kompensoinut sosiaalivakuutusmaksujen nostoa enemmän tienaavilla.
Sosiaalivakuutusmaksuissa ei ole kyse pikkusummista. Työntekijän sosiaalivakuutusmaksujen lisäksi työnantajat maksavat palkkaan perustuvia sosiaalivakuutusmaksuja, mitkä myös nostavat osaltaan työllistämiskustannuksia. Vuonna 2017 palkkaan perustuvat sosiaalivakuutusmaksut olivat yhteensä 27 miljardia euroa eli 28 prosenttia kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista. Niistä valtaosan muodostivat 21 miljardin eläkemaksut. Yhteenlaskettuna työntekijän ja työnantajan sosiaalivakuutusmaksut ovat keskimäärin noin 30 prosenttia suhteutettuna bruttopalkkaan. Ainoastaan sairausvakuutusmaksu on lievästi progressiivinen, kun sitä ei peritä pienimmistä ansioista (vuonna 2018 raja 14 020 €/vuodessa).
Työtulotuki olisi tarpeen kahdella tapaa. Ensiksi se pienentäisi alle 15 000 euroa vuodessa tienaavien verokiilaa ja lisäisi siten työllisyyttä erityisesti matalapalkka-aloilla, joilla käytetään paljon osa-aikaista ja keikkatyövoimaa. Osa-aikatyö voi auttaa esimerkiksi opiskelijoita tai vanheimpainvapaalla olevia pääsemään kiinni työelämään. Työtulotuki hyödyttäisi aloittelevia yrittäjiä myös suoraan, kun sitä saisivat myös pienituloisimmat yrittäjät. Toiseksi työtulotuki olisi oikeudenmukainen, kun yli 15 000 euroa vuodessa tienaaville pieni- ja keskituloisille suunnatut veronalennukset voitaisiin kohdentaa myös kaikkein pienipalkkaisimmille, joiden ansiotuloverotusta ei voida enää alentaa (se on jo nolla). Työtulotuen ansiosta verotus olisi progressiivista myös heillä, joiden palkasta peritään ansiotuloveron sijaan ainoastaan tasasuuruisia sosiaalivakuutusmaksuja. Toisin sanoen järjestelmä ottaisi nykyistä paremmin huomioon tulonsaajan veronmaksukyvyn.
Miten työtulotuki käytännössä toimisi?
Työtulotuki toteutettaisiin ansiotuloverotuksen yhteydessä, jolloin valtio maksaisi pienituloisimmille palkansaajille ja yrittäjille työtulotukea. Työtulotuki voitaisiin maksaa palkanmaksun yhteydessä esimerkiksi verokortin perusteella, jolloin se näkyisi suoraan palkasta käteen jäävän tulon lisäyksenä. Yksinkertaisimmillaan työtulotuki voitaisiin toteuttaa laajentamalla ansiotuloverotuksen työtulovähennystä (tuloverolaki 125 §) siten, että se voisi ylittää ansiotuloista maksettavien verojen määrän, jolloin verot menisivät negatiiviseksi. Myös erillinen työtulotukivähennys olisi mahdollinen. Vaihtoehtona voidaan nähdä myös sosiaalivakuutusmaksujen nykyistä korkeampi porrastaminen, mutta se edellyttäisi laajempaa uudistusta eläkejärjestelmän rahoitukseen, mikä ei olisi välttämätöntä työtulotuen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Työtulotuessa on kyse verotuksen rakenteellisesta uudistuksesta osana SDP:n tällä viikolla julkaistavaa pitkän aikavälin vero-ohjelmaa. Työtulotuki nivoutuu valtion ansiotuloverotukseen, joten sen hintalappu valtiolle ja toisaalta hyödyt sen käyttäjille voidaan säätää halutun suuruisiksi. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset kytkeytyvät osaltaan muiden pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotuksen uudistuksiin sekä koko verojärjestelmän ja sosiaaliturvan rakenteen muutoksiin.
Työtulotuen toteuttaminen on kuitenkin mahdollista myös lyhyellä aikavälillä. SDP on haarukoinut sen vaikutuksia suhteessa nykytilanteeseen Eduskunnan tietopalvelulla teetetyillä mallilaskelmilla. Yksinkertaisessa mallissa, jossa työtulotuki koskisi vain kaikkein matalimpia palkkoja, eli alle 14 000 euroa tienaavia, sen kustannukset valtion taloudelle olisivat vuodessa joitain kymmeniä miljoonia euroja. Esimerkiksi edellä kuvatulla työtulovähennyksen laajennuksella toteutettava niin kutsuttu ”karvalakkimalli” maksaisi valtiolle vajaat 50 miljoonaa euroa, jos mahdollisesti lisääntyvän työllisyyden vaikutusta ei oteta huomioon. Tässä mallissa 800 euroa kuukaudessa keskimäärin palkkaa saava osa-aikainen myyjä saisi kuussa käteen noin 30 euroa nykyistä enemmän (ks. kuva 1) Käteen jäisi kuitenkin edelleen bruttopalkkaa vähemmän, sillä työtulotuki jäisi pienemmäksi kuin palkasta perittävät sosiaalivakuutusmaksut (ks. kuva 2). Anteliaammissa malleissa työtulotuki olisi mahdollista laajentaa niitäkin korkeammiksi.
Kuva 1. Työtulotuen karvalakkimallin vaikutus käteen jääviin tuloihin (€/vuosi)
Kuva 2. Työtulotuen vaikutus palkasta perittäviin veroihin ja veronluonteisiin maksuihin (% palkasta)
Työtulotuki ei vaikuttaisi palkkoihin, jotka maksettaisiin edelleen työehtosopimusten mukaisesti. Työtulotukea maksettaisiin palkan ohella yrittämisestä kertyvistä ansiotuloista, mutta sitä ei maksettaisi työttömyys- tai muiden etuuksien perusteella. Työtulotuki olisi sovitettavissa yhteen sosiaaliturvaan ja esimerkiksi SDP:n yleisturvamalliin suhteellisen helposti. Se vaikuttaisi bruttotuloihin perustuvaan asumistukeen, mutta vähentäisi riippuvuutta toimeentulotuesta, mikä leikkaisi osaltaan toimeentulotukimenoja.
Aivan uudesta veroinnovaatiosta ei ole kyse. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pieni- ja keskituloiset palkansaajat voivat saada niin kutsutun ansiotulon verohyvityksen (earned income tax credit). Yhdysvalloissa hyvityksen määrä on kuitenkin vahvasti riippuvainen lasten määrästä ja tukea voi saada jopa 50 000 dollarin vuosituloilla eli sen tarkoitus on toisenlainen kuin SDP:n mallissa.
Mitä hyötyä työtulotuesta olisi?
Lyhyellä aikavälillä työtulotuki pienentäisi tuloeroja, kun se lisäisi kaikkein pienituloisimpien käteen jääviä tuloja. Vaikutusta voidaan hahmottaa edellä kuvatun karvalakkimallin tulonjakovaikutusjakaumalla (ks. kuva 3). Pidemmällä aikavälillä työtulotuki poistaisi työllistymisen esteitä, kun se antaisi useammille mahdollisuuden päästä kiinni työelämään osa-aikatyön kautta. Se voidaan siis nähdä investointina, joka parhaimmillaan lisäisi ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan ja loisi uusia tapoja osallistua työelämään. Työtulotuki voidaan nähdä myös laajempana rakenteellisena ratkaisuna, jolla uudistetaan työn verotusta joustavampaan ja progressiivisempaan suuntaan.
Kuva 3. Työtulotuen karvalakkimallin vaikutus eri tuloluokkiin kuuluvien käytettävissä oleviin tuloihin (%)
Lauri Finér
Veropolitiikkablogi 