Sijoitustiliterveiset budjettiriiheen

Sijoitustili olisi veropohjaa puhkova verotuki, joka hyödyttää varakkaimpia. Taloutta, investointeja tai säästämistä se ei kasvattaisi.

34417819424_08506fa1a3_z.jpg

Helsingin Sanomat ennakoi tänään, että huomenna käynnistyvässä hallituksen budjettiriihessä keskustellaan Kokoomuksen aloitteesta niin kutsutun sijoitustilin mahdollisesta käyttöön otosta. Keskustan johto on riihen alla puhunut, että mahdolliset tukitoimet tulisi suunnata pieni- ja keskituloisille. Siksi sen lienee vaikea hyväksyä valtiovarainministeri Petteri Orpon mallia, joka puhkoisi veropohjaan aukon sekä kasvattaisi tulo- ja varallisuuseroja. Tässä blogissa kerron, miksi näin kävisi.

Sijoitustilit ovat nousseet keskusteluun sijoitusalan toimijoiden johdolla. Ne olisivat rahoituslaitokseen perustettavia tilejä, joiden kautta voisi sijoittaa pörssiosakkeisiin ja mahdollisesti muihin sijoitustuotteisiin. Yhteiskunnan näkökulmasta kyseessä olisi verotuki, sillä tileille kertyviä tuottoja verotettaisiin normaalia kevyemmin. Sijoitusalan toimijat markkinoivat sijoitustilejä kansankapitalismin edistäjänä ja väittävät niiden lisäävän tavallisten ihmisten osakesijoittamista ja siten kansan varallisuutta.

Orpon aloitteesta sijoitustilejä käsiteltiin myös valtiovarainministeriön eri sijoitusmuotojen verotusta arvioineen työryhmän loppuraportissa toukokuussa. Siinä punnittiin vaihtoehtoisten mallien toteuttamiskelpoisuutta varsin kriittisesti, vaikka työryhmään kuului myös finanssialan edustusta.

Sijoitustili voidaan toteuttaa monella tapaa ja voidaan vain arvuutella, millaiset mallit ovat riihessä pöydällä. Edellä mainitusta työryhmän raportista saa kuitenkin hyvän käsityksen vaihtoehdoista, joiden pohjalta keskustellaan. Niitä ovat ainakin Norjan ja Ruotsin mallit sekä Norjan mallia hieman laajempi malli, jota Petteri Orpo on itse pitänyt esillä.

Asiantuntijatyöryhmä piti toteuttamiskelpoisimpana Norjan mallia lähellä olevaa sijoitustiliä. Siinä tilille kertyvät osakkeiden myyntivoitot vapautetaan verosta, kunnes voitot nostetaan tililtä. Tässä työryhmä näki riskinä sen, että ulkomaisille sijoittajille voi syntyä mahdollisuus välttää osinkoveroja. Lisäksi malli aiheuttaisi veromenetyksiä, sillä vain osa vapautetuista veroista saataisiin myöhemmin takaisin ja nekin jopa vuosikymmenen viiveellä. Työryhmän karkean arvion mukaan veromenetykset olisivat ensimmäisenä vuotena noin 26–28 miljoonaa euroa, ja sijoitusten yleistyttyä 260–280 miljoonaa euroa.

Petteri Orpo on puolestaan puhunut mallista, jossa myyntivoittojen lisäksi myös tilille kertyvät osinkotulot vapautettaisiin verosta. Tässä mallissa veromenetykset sekä veronkierron riski olisivat moninverroin suurempia, minkä vuoksi työryhmä suhtautui siihen kielteisesti. Pahimmillaan se estäisi ulkomaisten yksityissijoittajien Suomesta kertyvien osinkojen verottamisen kokonaan, mistä voisi aiheutua satojen miljoonien veromenetykset vuosittain (ks. VM:n raportti s. 205–206).

Ruotsin malli perustuu niin kutsuttuihin ISK-tileihin, joille kertyvät tulot on vapautettu kokonaan verosta. Sen sijaan sijoitustilistä maksetaan matalaa sijoitusvarallisuuden arvoon perustuvaa varallisuusveroa (vuonna 2018 0,447 % varallisuuden verotusarvosta). Se on käytännössä johtanut tilanteeseen, jossa verot ovat jääneet keskimäärin hyvin mataliksi suhteessa sijoitustuottoihin. Toisaalta myös tappiollisista sijoituksista on joutunut maksamaan veroa. ISK-tilillä osakkeiden verokohtelu on huomattavan epätasapuolista suhteessa muihin sijoitustuottoihin ja tuloihin, minkä vuoksi muun muassa ruotsalainen elinkeinoelämän ajatuspaja SNS on ehdottanut ISK-tileistä luopumista.

Edellä kuvailluissa kolmessa mallissa on omat piirteensä, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Kaikissa on kyse osakesijoittajille suunnatusta verotuesta, jonka hinta valtiolle olisi vuosittain kymmenistä miljoonista satoihin miljooniin. Sijoitustilit olisivat myös hyvä tuote pankeille ainakin, jos verotuki on riittävän antelias. Ruotsissa verotuki on mittava ja siellä pankkien tarjoamilla ISK-tileillä on jo yli 2 miljoonaa käyttäjää. Kaikki mallit myös puhkoisivat veropohjaan aukkoja, joita voisivat hyödyntää erityisesti ulkomaiset sijoittajat. Onkin riski, että suuri osa hyödystä valuisi ulkomaille.

Verotuki hyödyttäisi pankkien ja muiden finanssialan toimijoiden sekä ulkomaisten sijoittajien ohella myös suoraan suomalaisia osakesijoittajia. Hyödyt valuisivat Suomessa harvoille varakkaimmille. Aalto-yliopiston Matti Keloharjun ja Antti Lehtisen tutkimuksen mukaan varakkain prosentti suomalaisista omistaa suorista osakesijoituksista lähes puolet. Varakkain kymmenys kotitalouksista omistaa Tilastokeskuksen mukaan pörssiosakkeista 84 prosenttia. Kotitalouksista 79 prosentilla ei ole lainkaan pörssiosakkeita ja loppujen 21 prosentinkin kesken omistus on keskittynyt vain harvoille. Keskivertokotitaloudella on niihin sijoitettuna noin 3 000 euroa. Vain pieni osa osakkeita omistavista käy niillä aktiivista kauppaa, jolloin verohyöty esimerkiksi valtiovarainministeriön työryhmän mallista olisi keskiverto-osakkeenomistajalle lähellä nollaa.

Verotuki voisi hyödyttää myös muita kuin osakkeisiin sijoittaneita, jos he siirtäisivät muita varojaan osakkeisiin. Tämäkin hyödyttäisi eniten varakkaimpia, joilla on eniten muuta sijoitusvarallisuutta. Kaikesta sijoitusomaisuudesta varakkain prosentti omistaa vieläkin enemmän kuin suorista pörssiosakkeista: 77 prosenttia. Vähävaraisemmilla myös velkojen suhde varallisuuteen on selvästi suurempi, jolloin mahdollisuus sijoittaa riskillä osakkeisiin on pieni. Usein puhutaan, että suomalaiset lepuuttavat varallisuuttaan tuottamattomana pankkitileillään. Mediaanikotitaloudella on pankkitilillä kuitenkin vain 5 000 euroa. Tällaiselle kotitaloudelle riskisijoitus osakkeisiin ei ole useinkaan mielekäs vaihtoehto, kun talletuksista tarvitaan turvallista puskuria, jotta pystytään vastaamaan esimerkiksi asuntolainasta yllättävissä tilanteissa.

Sijoitustili hyödyttäisi siis lähinnä harvoja varakkaimpia, joilla on varaa satojen tuhansien riskisijoituksiin. Muut joutuisivat ennen pitkää maksamaan korkeampina veroina, heikompina palveluina tai pienempinä tulonsiirtoina. Ylivoimaiselle enemmistölle suomalaisista malli tarkoittaisi siis pienempiä tuloja tai suurempia menoja, jolloin säästöön jäisi vähemmän. Säästöön jäisi vähemmän nimenomaan heille, joilla riski ajautua taloudellisiin vaikeuksiin on suurempi. Tämä loisi entistä suuremman paineen sosiaaliturvalle ja eläke- sekä työttömyysvakuutusjärjestelmälle, joilla Suomessa on varauduttu yksilöiden ja yhteiskunnan kriiseihin.

Muutkin sijoitustilien yhteiskunnalliset hyödyt perustuvat hatariin toiveisiin. Sijoitustilissä olisi kyse pääomatulojen verotuksen kevennyksestä. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että niillä luotaisiin yleisesti talouskasvua tai investointeja yrityksiin. Sama pätee myös sijoittajien verotukiin. Tähän johtopäätökseen päätyi myös valtiovarainministeriön yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä viime vuonna tarkastellessaan ehdotusta pienten osinkojen vapauttamisesta veroista (s. 17 ja 110–111):

”Työryhmän käsityksen mukaan pienten osinkojen verovapautta koskevalla säännöksellä ei olisi ilmeistä ja välitöntä merkitystä kotimaisen talouskasvun, suomalaisten kotitalouksien taloudellisen aktiivisuuden ja sijoitusaktiivisuuden parantamisen kannalta. – – Työryhmä pitää ilmeisenä, ettei huojennuksella olisi olennaista vaikutusta myöskään kotimaisten yritysten rahoituksen saannin parantamisessa. Listatut yhtiöt kasvattavat omaa pääomaa vain harvoin osakepääomaa korottamalla eikä niissä tapauksissa piensijoittajien rahoituspanos ole yleensä keskeinen.”

Sijoitustiliä on myös perusteltu sillä, että se asettaisi eri sijoittajaryhmät tasapuolisempaan asemaan. Vakuutuskuoriin sijoittamalla voi välttää sijoitustuotteista kertyvistä osingoista ja myyntivoitoista kertyvät verot jopa kokonaan. Sijoitustilillä vastaavaa veroetua tarjottaisiin laajemmalle joukolle. Tasapuoliseen verokohteluun ei kuitenkaan päästäisi, ellei verovapautta ulotettaisi osinkoihin ja tarjottaisi vastaavaa mahdollisuutta välttää verot kokonaan esimerkiksi lahjoitettaessa sijoitustili eteenpäin. Molemmissa tapauksissa veropohjaan tulisi ammottava verovälttelyn mahdollistava aukko. Lisäksi verotuksen tasapuolisuus suhteessa esimerkiksi ansiotuloihin heikkenisi entisestään.

Sijoitussäästötili olisi ylimääräinen verohärpäke, jota olisi pakko tukea monimutkaisella veronkierron estävällä sääntelyllä. Siinä pankit pääsisivät verotuen portinvartijoiksi, vaikka läpinäkyvämpää olisi yksinkertaisesti huojentaa veroprosentteja esimerkiksi silloin, kun osakkeiden myyntituotot sijoitetaan edelleen. Verotuksen tasapuolisuus sen sijaan voitaisiin toteuttaa paljon yksinkertaisemmin ja tehokkaammin. Se onnistuisi poistamalla muun muassa vakuutuskuorisijoitusten veroedut esimerkiksi kohtelemalla niitä samalla tavalla kuin suoria sijoituksia. Tällaista mallia on ehdotettu SDP:n vero-ohjelmassa. Läpinäkyvä tiiviisiin veropohjiin tähtäävä malli loisi aidosti tasapuolisempaa verotusta eri tulolejeille ja antaisi mahdollisuuden pitää veroprosentit kohtuullisina sen sijaan, että muiden verotusta olisi korotettava.

Yhteenvetona voidaan todeta, että esillä olleet sijoitustilimallit hyödyttäisivät harvoja varakkaita sijoittajia, joiden saamat uudet veroedut muut joutuisivat maksamaan. Lasku valtiolle olisi kymmenistä satoihin miljooniin, mutta yhteiskunta ei siitä hyötyisi – päinvastoin. Talous, investoinnit tai säästäminen eivät kasvaisi. Sen sijaan veropohjaan porattaisiin uusia aukkoja entisten viereen. Ulkomainen verot välttävä sijoittaja kiittäisi.

Lauri Finér

kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija

Kuva: CC BY-NC-ND 2.0 FinnishGovernment

EDIT 31.8. klo 9:45 Lisätty tieto siitä, kuinka suuri osuus kotitalouksista omistaa pörssiosakkeita.

3 thoughts on “Sijoitustiliterveiset budjettiriiheen

Add yours

  1. Hei, nämä perustelut vähän ontuvat, koska tilille voi tallettaa enintään 50000 euroa. Tämä hyödyttää varakkaimpia vain hieman. Se, että osakkeita omistaa vain marginaalinen kansanosa voisi ehkä johtua siitä, että tuotosta verotetaan niin paljon?? Ihmetyttää, miksi SDP ei halua tukea Suomeen listattujen pörssiosakkeiden kotimaista omistamista.

    ”Tämäkin hyödyttäisi eniten varakkaimpia, joilla on eniten muuta sijoitusvarallisuutta.”

    Tykkää

    1. Kiitos palautteesta. Käsittelin uudessa blogissani tuota 50 000 euron rajaa. Alla linkki siihen. Tiivistettynä: vain muutamalla prosentilla kotitalouksista on mahdollista sijoittaa tuollaisia summia. SDP:llä ei ole mitään ongelmaa kotimaista omistamista kohtaan ja sitä on tuettu monin tavoin. Ongelma kuitenkin siinä, että osakesäästötili ei tue sitä. Uudessa blogissa yritin perustella sen vielä paremmin. Mutta yksi keskein syy siihen se, että osakesäästötili tukee nimenomaisesti ulkomaisia sijoittajia, jotka voisivat välttää verot kokonaan. Sen sijaan kotimaiset piensijoittajat maksaisivat monissa tilanteissa enemmän veroa käyttäessään tiliä. Suomalaisten vauraus ei lisäänny, jos veropohja vuotaa ulkomaille ja suomalaiset joutuvat maksamaan enemmän veroa.

      https://veropolitiikka.blog/2018/09/19/ontuvaa-osakesaastotiliargumentaatiota/

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: