Caruna sai viimeisen sanan

Verovälttelyyn ei puututtu, sillä heppoiset argumentit voittivat niin eduskunnassa kuin mediassa.

Näyttökuva 2018-11-26 kello 11.06.19

Perjantain Helsingin Sanomissa analysoitiin hallituksen päätöstä olla poistamatta aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan tarkoitetusta korkovähennysrajoituksesta tasevapautukseksi kutsuttua poikkeusta. Päätös siunattiin perjantaina eduskunnassa äänin 108 – 49. SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät vaativat tasevapautuksen poistoa, koska sitä on käytetty aggressiivisessa verosuunnittelussa. Myös kristillisdemokraatit äänestivät poiston puolesta.

Olen tässä blogissa käsitellyt aiemmin sähkönsiirtoyhtiö Carunaa, joka on tasevapautuksen ansiosta välttänyt maksamasta voitostaan veroa Suomessa vuosittain yli kymmenen miljoonaa euroa. Se onnistui hyödyntämään tasevapautusta manipuloimalla oman pääomansa negatiiviseksi osakkaiden antamilla korkeakorkoisilla lainoilla (ks. Carunan tilinpäätös s. 20 ja 70).

Helsingin Sanomien jutussa on yritetty avata monimutkaista säännöstä ja sen taustoja. Se on hyvä asia. Jutun tulkintaa hallituksen päätöksen perusteluista on kuitenkin syytä kommentoida.

Suomessa päätettiin vuonna 2012 ottaa käyttöön niin kutsuttu korkovähennysrajoitus aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi. Taustalla olivat julkisuuteen tuolloin nousseet verosuunnittelujärjestelyt, mutta valtiovarainministeriössä ilmiö oli tunnettu jo 1970-luvulta alkaen. Esimerkiksi Kanadassa säädettiin korkovähennysrajoitus vuonna 1971. Tässä kirjoituksessa kuvasin korkovähennysrajoituksen ja sen lobbauksen historiaa tarkemmin.

Vuoden 2012 korkovähennysrajoitukseen lisättiin niin kutsuttu tasevapautussäännös elinkeinoelämän vaatimana. Sitä perusteltiin muun muassa tarpeella lieventää uuden sääntelyn mahdollisia seurauksia. Toisaalta eduskunta velvoitti valtiovarainministeriön seuraamaan sääntelyn vaikutuksia ja ryhtymään toimenpiteisiin, jos se havaitsee ei-toivottuja verovälttelyrakenteita.

Valtiovarainministeriön joulukuulle 2017 päivätyssä ja tammikuussa 2018 lausuntokierrokselle laitetussa lakiluonnoksessa tasevapautus oli poistettu, sillä sitä oli hyödynnetty verovälttelyssä ei-toivotusti. Caruna on tästä yksi esimerkki. Lisäksi poistoa perusteltiin sillä, että tasevapautus on heikentänyt verotuksen ennustettavuutta sekä verovelvollisten yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuus heikkenee, kun yli 99 prosenttia yrityksistä ei voi vältellä maksamasta veroja voitoistaan Suomessa muutamien kymmenien tai satojen kansainvälisten yritysten tapaan.

Hallitus palautti tasevapautuksen heppoisin perustein

Syyskuun hallituksen esityksessä tasevapautus oli palautettu lakiin. Helsingin Sanomien haastattelema nimettömänä pysyttelevä lähde valtiovarainministeriössä antaa ymmärtää, että joulukuun 2017 ja syyskuun 2018 välissä olisi saatu uutta tietoa kahdesta asiasta, minkä vuoksi tasevapautus päätettiin palauttaa lakiin. Käyn molemmat ”uudet tiedot” läpi.

”Uusi asia” 1: ”Korkein hallinto-oikeus (KHO) oli antanut kaksi ratkaisua, joiden mukaan tasevapautusta ei saanut käyttää rahastorakenteissa”.

Ensinnäkin on syytä todeta, että valtiovarainministeriössä tunnettiin molemmat KHO:n ratkaisemat tapaukset jo lakiluonnosta tehdessä, sillä niihin viitataan suoraan lakiluonnoksessa (s. 6.). Molemmat päätökset näet perustuvat valituksiin keskusverolautakunnan (KVL) jo alkuvuodesta 2017 tekemistä julkaistuista päätöksistä (KVL 15/2017 ja KVL 42/2017). Kummassakin tapauksessa KVL:n päätös pysyi KHO:ssa muuttumattomana. Mitään olennaista uutta tietoa VM ei siis niistä saanut.

Toiseksi kyseiset päätökset koskivat vain yksittäistapauksia eikä niitä voi yleistää useimpiin käytettyihin järjestelyihin. Tämä käy ilmi esimerkiksi tuoreesta Defensor Legiksen artikkelista, jossa on käyty kattavasti läpi tasevapautusta koskevaa oikeuskäytäntöä. Esimerkiksi Caruna saa jatkaa verovälttelyään KHO:n päätöksistä riippumatta.

”Uusi asia” 2: ”Tasevapaudesta luopumalla haitattaisiin myös suomalaisten konsernien rahoitusta. Suomalaiskonsernit hakevat velkarahoituksensa yleensä keskitetysti, koska näin lainaa saadaan halvemmalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi velkainen emoyhtiö hakee pankista ensin keskitetysti sata miljoonaa euroa lainaa ja jakaa näitä varoja sitten haluamallaan tavalla tytäryhtiöilleen.”

Perustelu on epälooginen, sillä korkovähennysrajoitus tai tasevapautuksesta luopuminen eivät estä konserneja hakemasta velkarahoitusta keskitetysti. Päinvastoin lähes kaikissa konserneissa Suomessa ja muualla rahoitus hoidetaan keskitetysti täysin verolainsäädännöstä riippumatta, sillä rahoittajat tarkastelevat ”velallisen luottokelpoisuutta aina konsernitasolla” (ks. OP Ryhmän lausunto).

Sen sijaan käsittelin jo aiemmassa kirjoituksessani, kuinka korkovähennysrajoituksen nimenomainen tarkoitus on se, ettei verovälttelyssä yleisesti käytettyihin rahoitusjärjestelyihin liittyviä korkoja saisi vähentää verotuksessa kokonaan. Näin varmistetaan, että Suomessa syntyneistä voitoista ei voi vähentää sellaisia korkoja, jotka eivät liity Suomen liiketoimintaan. On tunnettua, että myös suomalaiset konsernit ovat käyttäneet rahoitusyhtiöitä verovälttelyssä. Esimerkiksi Alankomaissa, Ranskassa ja Ruotsissa on ollut käytössään korkovähennysrajoitusten lisäksi erillisiä säännöksiä, joilla puututaan konsernin sisäisiin rahoitusyhtiöjärjestelyihin.

Tasevapautus on ongelmallinen, sillä se estää korkovähennysrajoituksen tarkoituksen toteutumisen. Sitä on sovellettu vuosittain noin 60 tapaukseen, joihin kuuluu nimenomaan Carunan tapaisia aggressiivisia verovälttelyjärjestelyjä. Muissa harvinaisissa tapauksissa konsernit voisivat välttää korkovähennysrajoituksen soveltumisen yleensä esimerkiksi konserniavustuksella tai pienellä muutoksella juridisessa rahoitusrakenteessa.

Konsernien keskitettyihin rahoitusjärjestelyihin puuttuminen on siis koko korkovähennysrajoituksen tarkoitus. Siksi ei ole kyse mistään uudesta asiasta, joka ei olisi ollut ministeriön tiedossa jo joulukuussa 2017. Keskitettyyn konsernin rahoitusrakenteeseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin erikseen hallituksen esityksessä jo vuonna 2012, kun aiempaa korkovähennysrajoitusta säädettiin. Tuolloin keskitetyt rahoitusrakenteet löysivät tiensä hallituksen esitykseen tasevapautuksen perusteluksi juuri elinkeinoelämän lobbareiden lausunnoista.

Kävin aiemmassa kirjoituksessani läpi yksityiskohtaisesti Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) rahoitusyhtiöjärjestelyä koskevan esimerkin, jolla havainnollistin sitä, miksi tasevapautuksen soveltaminen rahoitusyhtiöihin on ongelmallista. Nyt näyttää siltä, että suppeampi versio esimerkistä on löytänyt tiensä myös Helsingin Sanomiin tasevapautuksen perusteluksi.

”Suomalaiskonsernit hakevat velkarahoituksensa yleensä keskitetysti, koska näin lainaa saadaan halvemmalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi velkainen emoyhtiö hakee pankista ensin keskitetysti sata miljoonaa euroa lainaa ja jakaa näitä varoja sitten haluamallaan tavalla tytäryhtiöilleen.

Jos tasevapautusta ei olisi, tytäryhtiö saisi vähentää nettokorkokulunsa näistä lainoista vain 500 000 euroon saakka. Jos korkosumma menisi yli tuon määrän, vähennysoikeus olisi 25 prosenttia tytäryhtiön käyttökatteesta.”

Väännän vielä rautalangasta, miksi esimerkin pohjalta ei voi perustella tasevapautusta:

a) Esimerkki on epälooginen, sillä se ei edes koske tasevapautusta. Tasevapautusta perustellaan ensin sillä, että se voi vaikuttaa konsernin rahoitusyhtiöihin, joka on esimerkissä emoyhtiö. Esimerkissä kuitenkin esitellään sitä, miten korkovähennysrajoitus voisi soveltua tytäryhtiöön, joka ei siis ole rahoitusyhtiö.

b) Esimerkki on myös toisella tapaa epälooginen. Se koskee suomalaisen emoyhtiön kotimaista tytäryhtiötä. Siis täysin kotimaista konsernia. Tällaisissa tilanteissa korkovähennysrajoitus ei yleensä sovellu, sillä suomalaiset konserniyhtiöt voivat tasata tuloksensa keskenään konserniavustuksilla. Ja muitakin vaihtoehtoja on. Kotimaisissa tilanteissa ei myöskään ole olennaista eroa sillä, minkä konserniyhtiön nimissä konsernin pankkilainat ovat, sillä myös ylimitoitettujen pankkilainojen vähennysoikeutta rajoitetaan veronkiertodirektiivin myötä.

Se, ettei korkovähennysrajoitus soveltuisi tarpeettomasti varmistetaan –tasevapautuksen sijaan – rajoituksen laskentakaavalla. Se on kehitetty muun muassa OECD:ssa siten, että rajoitus kohdistuu lähtökohtaisesti ainoastaan verosuunnittelujärjestelyihin. Normaalitilanteissa korkovähennysrajoitus ei siis vaikuta verojen määrään lainkaan. Avasin tässä kirjoituksessa kaavaa laskuesimerkeillä.

Tasevapautuksen poistoa ei siis voi perustella EK:n tai Helsingin Sanomien esimerkeillä. Tämän jälkeen lukijalle saattaa jäädä epäselväksi, mitä ovat nämä konsernien keskitetyt rahoitusratkaisut, joita tasevapautuksen poistaminen voisi haitata. Oletan, että se on jäänyt epäselväksi myös useimmille tasevapautuksesta päättäneille kansanedustajille. Yritän avata sitä seikkaperäisesti lopun jälkikirjoituksessa*.

Tiivistetysti voidaan todeta, että korkovähennysrajoitus voi lisätä verotettavia tuloja lähinnä tilanteissa, joissa Suomen rahoitusyhtiötä on käytetty konsernin ulkomaisen liiketoiminnan rahoittamiseen. Tällöin korkovähennysrajoitus toimii juuri tarkoituksensa mukaisesti, sillä kansainvälisen verotuksen peruslähtökohtiin kuuluu se, että liiketoiminnan voitot verotetaan siellä, missä ne ovat syntyneet. Suomalaisten konsernien ulkomailla syntyneitä voittoja ei yleensä veroteta Suomessa, joten niiden synnyttämisestä aiheutuneita korkokulujakaan ei ole perusteltua vähentää täällä.

Suomessakin sadat yritykset ovat käyttäneet verovälttelyssään rahoitusyhtiöjärjestelyjä. Ne ovat verosuunnittelun keskikaljaa – sitä, jota myydään lavoissa. Eikä järjestelyjen kehittäminen edelleen vaadi Tolstoin mielikuvitusta. Jos verosuunnitteluun ei puututtaisi, voitaisiin luoda korkokaruselleja, jossa saman lainan korot voitaisiin vähentää konsernissa vaikka kuinka monta kertaa. Se onnistuisi ketjuttamalla rahoitus konsernin sisällä verokeitaisiin sijoitettuja pöytälaatikkoyhtiöitä hyödyntäen.

Lopuksi

On selvää, ettei ministeriössä opittu lausuntokierroksella mitään sellaista uutta, joka olisi vaikuttanut sen kantaan tasevapautuksen tarpeellisuudesta. Ylipäänsä perustelut tasevapautuksen säilyttämiseksi nykyisellään ovat heppoisella pohjalla. Varsinkin, kun tasevapautusta olisi voitu uudistaa siten, että esimerkiksi Carunan kaltaiset kaikkein röyhkeimmät järjestelyt olisi saatu kuriin.

Siksi pidättäydyn edelleen aiemmassa kirjoituksessani esittämässäni tulkinnassa, jonka mukaan tasevapautuksen palauttaminen lakiin johtui elinkeinoelämän ankarasta lobbauksesta. Kevään lausuntokierroksella yhteensä 18 liike-elämän etujärjestöä ja yritystä vaati tasevapautuksen palauttamista lakiin. Myös Carunaa edustavat järjestöt osallistuivat lobbaukseen, myöhemmin myös Caruna itse.

Sen sijaan muiden tahojen lausunnoista kuudessa pidettiin tasevapautuksen poistoa hyvänä ratkaisuna (mm. Verohallinto) ja vain yhdessä kannatettiin sen säilyttämistä. Lopuissa lausunnoissa ei tasevapautuksen poistoon otettu suoraan kantaa, mutta eräissä tuotiin esiin sen ongelmakohtia (mm. tutkijat).

Syksyn valiokuntakäsittelyssä toistui sama kaava. Veroprofessori Heikki Niskakangas tosin esitti selväsanaisesti tasevapautuksen poistamista valtiovarainministeriön lakiluonnoksen perusteluja mukaillen. Esimerkiksi Ruotsissa ei olla ottamassa vastaavaa tasevapautusta käyttöön.

Mitä tästä kaikesta voi oppia?

Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta kansainvälisen verotuksen parissa virkamiehenä ja tutkijana. Viimeiset puolitoista vuotta olen toiminut SDP:n veropoliittisena asiantuntijana eduskunnassa. Se on antanut kuvan suomalaisen poliittisen päätöksenteon arjesta. Koko verotuksen kentän seuraaminen on yhdelle henkilölle hurjan laaja vastuualue, kun yksittäiset verolakiesitykset ovat monisatasivuisia ja niiden seuraaminen on vain yksi osa työnkuvaa. Siitä huolimatta missään muussa puolueessa ei työskentele yhtäkään päätoimista veroasiantuntijaa. Kansanedustajilla taas on harvoin mahdollisuutta perehtyä jokaiseen yksityiskohtaan, kun heidän pitää seurata kaikkea lainsäädäntöä. Asiantuntijoiden tuki on siksi tarpeen.

Puolueiden oman osaamisen ilmeinen puute lisää asiantuntevien lobbarien valtaa. Tilanne on erityisen otollinen, kun samaan aikaan ministeriöiden valmisteluresurssit ovat olleet ylikäytöllä. Tasevapautuksen tarina on nähdäkseni hyvä esimerkki siitä, mihin tilanne voi johtaa. Lobbareiden esitykset ja niiden perustelut voivat päätyä sellaisinaan hallituksen esityksiin ja mediaan silloinkin, kun ne ovat höttöä.

Lauri Finér

kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija

Kuva: CC BY-NC-SA 2.0 Night Owl City

*Jälkikirjoitus: Miten konsernin keskitetty rahoitus toimii verotuksessa?

Pörssiyhtiöiden tilinpäätöksiä selaamalla selviää hyvin pian, ettei täysin velkarahalla rahoitettuja suomalaisia konserneja ole olemassa. Suuri velan määrä tarkoittaa yleensä sitä, että yritys on kriisissä. Toimialasta ja yrityksestä riippuen omavaraisuusasteet vaihtelevat 50 prosentin molemmin puolin.

Normaalitilanteessa korot saa vähentää korkovähennysrajoituksesta huolimatta verotuksessa viimeistään, kun toiminta kääntyy kannattavaksi. Tämä perustuu rajoituksen laskentakaavaan. Korkovähennysrajoitus voi kuitenkin soveltua pysyvämmin tilanteessa, jossa konsernin lainoja on keskitetty Suomeen, mutta niillä on rahoitettu ulkomailla tehtyjä investointeja tai yrityskauppoja oman pääoman muodossa. Kun toiminta Suomessa on vähäistä, täällä ei välttämättä synny riittävästi voittoja, joista korot voitaisiin vähentää.

Kun suomalainen rahoitusyhtiö ottaa lainaa, rahoitus voidaan kanavoida Suomesta ulkomaille edelleen joko lainana tai omana pääomana.  Valinnalla on verotuksellisesti olennainen ero, ja aggressiivinen verosuunnittelu perustuu juuri siihen. Kanavoimalla rahoitusta eri muodossa voidaan siirtää vähennyskelpoisia korkoja maasta toiseen. Verovälttely onnistuu siten, että korot vähennetään korkean verotuksen maassa ja tulot näytetään matalan verotuksen maassa.

Jos suomalainen rahoitusyhtiö lainaa rahat tytäryhtiölleen ulkomaille, se voi vähentää verotuksessa pankkilainan korot tytäryhtiöltä saamistaan koroista, jolloin nettokorot ja tulos ovat lähellä nollaa. Korkovähennysrajoitus ei siis lähtökohtaisesti sovellu.

Jos suomalainen rahoitusyhtiö sijoittaa rahat ulkomaille oman pääoman muodossa, sille korvauksena saadut osingot tai myyntivoitot ovat yleensä Suomessa verovapaita. Tällöin nettokorot ovat negatiivisia ja verotuksen tulos tappiollinen. Korkovähennys voi soveltua. Tämä ei kuitenkaan johda suoraan veronmaksuun Suomessa, sillä rahoitusyhtiön verotettava tulos on korkovähennysrajoituksen soveltumisesta huolimatta tappiolla. Tämä johtuu siitä, että sen toiminnan tulot kertyvät verovapaista osingoista ja myyntituloista. Tappiosta ei tarvitse maksaa veroa.

Rahoitusyhtiön korkomenot voidaan kuitenkin hyödyntää Suomessa tilanteessa, jossa konsernilla on Suomessa muuta kannattavaa toimintaa. Konserniavustusta käyttämällä rahoitusyhtiön tappiot voidaan tasata voitollista liiketoimintaa harjoittavan tytäryhtiön kanssa. Jos korkovähennysrajoitus soveltuu rahoitusyhtiöön, vähennettäviä tappioita on vähemmän. On huomattava, että tällaisessa tilanteessa lainalla on rahoitettu ulkomaista liiketoimintaa. Siitä huolimatta korkoja vähennetään Suomessa kertyneestä voitoista. Kansainvälisen verotuksen peruslähtökohtiin kuuluu se, että liiketoiminnan voitot verotetaan siellä, missä ne ovat syntyneet. Soveltuessaan korkovähennysrajoitus toimisi siis tässä tilanteessa juuri niin kuin pitääkin, kun se estäisi ulkomaiseen toimintaan liittyvien korkojen vähentämistä Suomessa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: