Kaksi vuotta sitten Juha Sipilän hallitus yritti säätää niin kutsuttua veronkiertäjien armahduslakia. Ehdotus karahti kuitenkin perustuslain 6 §:n: varakkaille talousrikollisille räätälöity armahdus olisi mitä ilmeisimmin loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta. Ulkoministeri Timo Soinin mukaan esitys vaikutti ”rötösherrojen paapomiselta”. Seurauksena hallitus veti esityksensä takaisin.
Nyt hallituksen ajatus veronkiertäjien armahtamisesta on tehnyt paluun. Tällä kertaa sen kohteena ovat muun muassa aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat suuryritykset. Ehdotus sisältyy hallituksen 338-sivuiseen esitykseen, jolla uudistetaan verotuksen toimittamista laajemmin.
Esityksen yleiset linjaukset – ja myös siihen sisältyvät veronkorotusten uudistamista koskevat periaatteet – ovat sinänsä kannatettavia. Koira on kuitenkin haudattu veronkorotusten tasoa koskeviin alennuksiin, joita käsittelen tässä blogissa.
Mistä tehokkaassa katumisessa on kyse?
Armahduslakiesitykseen sisältyvän niin kutsutun tehokkaan katumisen kannattamiselle on olemassa perusteita, joiden vuoksi esimerkiksi Verohallinnossa on suhtauduttu siihen suopeasti. Tuoretta hallituksen esitystä ei kuitenkaan voi pohjata näihin perusteisiin.
Ajatus tehokkaan katumisen hyödyllisyydestä perustuu yksinkertaisesti siihen, että olisi parempi saada edes osa rikollisten piilottamista tuloista verotettua kuin ei ollenkaan. Viranomaisten on ollut miltei mahdoton saada tietoonsa salaisuusvaltioihin piilotettuja tuloja ja varoja ellei sijoittaja itse ilmoita niitä. Rikoksiaan katuva sijoittaja taas ei ole uskaltanut tätä tehdä, sillä hän ei yksin joutuisi maksamaan vältettyjä veroja – vaan hän voisi joutua myös vankilaan (ks. rikoslain 29 luku). Perustuslakiin kaatuneella hallituksen vuoden 2015 esityksellä olisi poistettu potentiaalisilta katujilta rikosoikeudelliset sanktiot, jolloin veroparatiisisijoitusten kotiuttamisesta aiheutuneet sanktiot olisivat olleet vähäisiä.
Hallituksen uusi esitys on muuttunut aiemmasta täysin, eikä sillä enää tavoitella verorikollisten rahoja. Nyt säädettävät pykälät eivät nimenomaisesti koskisi rikollisia, joita rangaistaan rikoslain mukaan. Sen sijaan tehokkaasta katumisesta hyötyisivät muun muassa suunnitelmallista verosuunnittelua harjoittavat suuryritykset, silloin kun ilmoittaisivat veron kiertämisestä (VML 28 §) vapaaehtoisesti ennen verotarkastusta (LAUSE KORJATTU 27.10 klo 10). Näihin järjestelyihin rikoslaki ei ole verotuskäytännössä soveltunut.
Miten veronkorotuksia alennetaan?
Veronkorotus on verotuksessa laiminlyönnistä määrättävä sanktio. Vakavammissa rikkeissä se määrätään verotuksen toimittamisen yhteydessä lisätyn verotettavan tulon perusteella. Näissä tilanteissa veronkorotus on nykylain mukaan 0–30 prosenttia lisätystä tulosta (VML 32 §). Skaala on suuri, mutta Verohallinto on yhtenäistämisohjeissaan (s. 19-29) tarkemmin kuvannut, miten veronkorotuksen suuruus määritetään. Käytännössä veronkorotus ei juuri koskaan ole ollut yli 7 prosenttia lisätystä tulosta. Esimerkiksi 1 000 000 euron ilmoittamattomasta tulosta veronkorotus on tyypillisesti 5 prosentin luokkaa – eli 50 000 euroa.
Hallituksen esityksen mukaan veronkorotus määrättäisiin nykyistä kaavamaisemmin ja sen perusteet määritettäisiin yksiselitteisemmin, jolloin Verohallinnon harkintavalta kapenisi ja veronkorotukset olisivat yhdenmukaisempia. Tältä osin esitystä voidaan pitää onnistuneena. Kaavamaisuudesta aiheutuu luonnollisesti riski, jossa yksittäisen ihmisen tai yrityksen tilannetta ei voida huomioida ja veronkorotus muodostuu kohtuuttoman suureksi. Tämä on kuitenkin huomioitu siten, ettei veronkorotusta määrätä tilanteissa, joissa laiminlyönti on vähäinen tai sille on perusteltu syy.
Eräillä verovelvollisilla veronkorotukset voisivat uudistuksen myötä hitusen nousta. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa veroilmoitusta ei anneta ollenkaan. Veronkorotusten yläraja laskisi 30 prosentista 10 prosenttiin lisätystä tulosta. Tämän merkitys olisi suhteellisen pieni, sillä yli 10 prosentin veronkorotuksia ei ole määrätty nykylain mukaan juuri koskaan.
Sen sijaan olennaista olisi, että erityisesti suuremmissa esimerkiksi aggressiivista verosuunnittelua koskevissa tilanteissa veronkorotukset puolittuisivat nykyisestä 5 prosentista noin 2–3 prosenttiin lisätystä tulosta. Seurauksena valtion veronkorotustuotot laskisivat kuudella miljoonalla:
”Verovelvollisen vahingoksi toimitettavissa verotuksen oikaisuissa veronkorotuksia määrättäisiin vuosittain arviolta hieman vajaa seitsemän miljoonaa euroa, mikä olisi noin kuusi miljoonaa euroa vähemmän kuin nykytilassa. Yhteisöille ja yhteisetuuksille määrättäisiin veronkorotuksia noin viisi miljoonaa euroa, mikä olisi noin viisi miljoonaa euroa vähemmän kuin nykyisillä säännöksillä.”
Niitä verovelvollisia, jotka ilmoittaisivat puuttuneet tulonsa verottajalle oma-aloitteisesti, kohdeltaisiin hallituksen esityksessä ”tehokkaina katujina”. Näiden veronkorotus laskisi vain 0,5 prosenttiin. Tältä osin uusi esitys todettiin perustuslakivaliokunnassa perustuslain mukaiseksi. Keskeinen ero aiempaan oli, ettei hallitus ole kajoamassa rikoslain sanktioihin. Nyt kuitenkin esimerkiksi 10 000 euron vuokratulojen pimittämisestä voi selvitä 50 euron veronkorotuksella, jos ilmoittaa tulot itse. Jos jää kiinni verotarkastuksella, veronkorotus olisi 200 euroa, eli 2 prosenttia. Miljoonien veroja kiertäneelle suuryritykselle hyödyt ovat helposti satoja tuhansia euroja.
Mihin veronkorotusten alentaminen voi johtaa?
Tulonlisäyksiin perustuvia veronkorotuksia määrätään vain tilanteissa, joissa Verohallinto on todennut, että veroja on maksettu liian vähän. Lain mukaan verotuksen oikaisuja ja niihin mahdollisesti liittyviä veronkorotuksia tehdään yleensä vain selvissä tapauksissa (VML 26 §). Veronkorotuksen tarkoituksena on siis luoda pelotevaikutus, joka ehkäisee laiminlyöntejä sekä röyhkeimpiä verojärjestelyjä. Suunnitelmallinen verosuunnittelu huomioi mahdollisen veronkorotuksen potentiaalisena riskinä, joten veronkorotusten alentaminen luonnollisesti kannustaisi välttelemään veroja lain harmaalla alueella liikkuvilla järjestelyillä.
Esityksen ongelmallisuutta kuvastaa se, että veronkorotusten taso on jo nyt matalampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Siellä veronkorotus on 40 prosenttia lisätystä verosta eli yrityksillä noin 9 prosenttia lisätystä tulosta. Suomessa 4–5 prosentin tasolla olevat veronkorotukset ovat nyt noin puolet Ruotsin tasosta ja hallitus olisi nyt laskemassa ne neljännekseen siitä: 2–3 prosenttiin. Joissain tilanteissa veronkorotus olisi siis vain 0,5 prosenttia. Alennettu 2-3 prosentin veronkorotus olisi ilmeisesti koskenut esimerkiksi tätä KHO:n laittomaksi katsomaa Carlsbergin verojärjestelyä, josta määrättiin 5 prosentin veronkorotus.
Hallituksen perustelut veronkorotusten alentamiselle ovat heppoiset. Logiikka perustuu siihen, että matalista veronkorotuksista pitäisi riidellä tuomioistuimissa vähemmän, jolloin säästyisi hallinnollisia kustannuksia. Lain täsmentäminen toki vähentää veroriitoja. Sen sijaan veronkorotusten alentaminen tuskin vähentäisi niitä.
Kuten edellä on todettu, veronkorotukset ehkäisevät lain harmaalla alueella liikkuvia verojärjestelyjä, jotka ovat yleinen veroriidan kohde. Sen sijaan itse veronkorotus on vain harvoin oikeudessa pääasiana, sillä veronkorotus on vain seuraus esimerkiksi järjestelystä, joka on katsottu veron kiertämiseksi. Onkin hyvin mahdollista, että veroriidat ja siten hallinnolliset kustannukset päinvastoin lisääntyisivät, kun useammat verosuunnittelijat koettelisivat lain tulkinnan rajoja.
Johtopäätökset
Veronkiertäjien veronkorotuksilla ja muilla sanktioilla on merkitystä, sillä verosuunnittelu on suunnitelmallista. Pieni veronkorotus tai muu sanktio voi olla joskus se halvin vaihtoehto, kun silmukka veronkiertäjien ympärillä kiristyy. Silmukkaa kiristää muun muassa OECD:n CRS-standardin mukainen veroviranomaisten välinen tilitietojenvaihto, joka käynnistyi viime kuussa. Siihen ovat sitoutuneet myös useimmat aiemmat salaisuusvaltiot, joten varojen piilottelu vaikeutuu tai muuttuu ainakin kalliimmaksi.
Vaikuttaa siltä, että hallitus on tieten tahtoen suosimassa verosuunnittelijoita veronkorotusten alennuksilla. Tämä ei ole suuri yllätys. Juhlapuheissa hallitus sanoo olevansa aggressiivista verosuunnittelua vastaan eikä se ole jarruttanut EU:n aggressiivisen verosuunnittelun vastaisia hankkeita. Kovin tiukka sen linja ei ole ollut. Esimerkiksi veronkiertodirektiivin käsittelyn yhteydessä sekä viimeksi tässä kuussa veropalveluyritysten ilmoittamisvelvollisuutta koskevan direktiivin valiokuntakäsittelyssä oppositiopuolueet vaativat tiukempia otteita.
Lauri Finér
LISÄYS 28.10. Käsittelin valtiovarainministeriön asiasta esittämiä väitteitä tässä blogissa.
Kuva: CC BY-NC-ND 2.0 Bethany Actually
Veropolitiikkablogi 