Mahdollisuus vastustaa verotietojen jakamista medialle oli ilmeinen vahinko, joka voidaan korjata.
Tällä viikolla on kohuttu sitä, että huomenna mediassa julkaistavista vuoden 2018 verotiedoista puuttuu 230 suurituloisen suomalaisen saamat veronalaiset tulot ja maksamat verot. Kyseiset henkilöt ovat vastustaneet verotustietojensa luovuttamista tiedotusvälineille ja Verohallinto on hyväksynyt kaikki hakemukset.
Suomessa on määrätty verotustietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevassa laissa, että henkilöiden ja yhteisöjen veronalaiset tulot ja niistä maksetut verot ovat julkista tietoa. Kuka tahansa voi tiedustella yksittäisen veronmaksajan tietoja verotoimistosta ja yhteisöjen verotiedot on myös ladattu Verohallinnon verkkosivuille. Lisäksi Verohallinto on toimittanut medialle listaukset vähintään 100 000 euroa tienaavista suomalaisista.
Verotietojen julkisuuteen ei sinänsä ole nyt puututtu, mutta jatkossa medialle toimitettavasta listasta puuttuu nimiä. Tämä on ongelmallista, sillä median on käytännössä mahdotonta selvittää kaikkia listalta puuttuvia henkilöitä. Listauksia tulkitessa on siis otettava huomioon, että ne eivät ole täydellisiä, ja voidaan pitää epäreiluna sitä, että toisten nimet ovat listalla ja toisten eivät.
Muutoksen taustalla on EU:n tietosuoja-asetus sekä sitä täydentävä tietosuojalaki, jotka tulivat voimaan tänä vuonna. Niiden tarkoitus on parantaa ihmisten yksityisyydensuojaa, mikä on tietenkin tarpeen. Uudistukset olivat kuitenkin laajoja eikä niitä tehdessä osattu arvioita kaikkia vaikutuksia. Vasta Verohallinnolle tehtyjen hakemusten myötä selvisi, että tietosuoja-asetuksen nojalla voidaan vastustaa verotustietojen jakamista medialle.
Vastustaminen on onnistunut henkilökohtaisella erityisellä tilanteella, kuten turvallisuuteen liittyvällä syyllä. Verohallinto ei ole avannut tarkemmin päätöstensä perusteluja, mutta yleisenä periaatteena on, että viranomaisten on pakko ratkaista vireille tulleet asiat parhaan arvionsa mukaan. On todennäköistä, että asioita käsitellään myös tuomioistuimissa, kun mediatalot valittavat Verohallinnon päätöksistä salata listalta puuttuvia nimiä. Tuolloin asiaan saadaan ratkaisu ja on mahdollista, että tulkinta muuttuu oikeudessa. Myös laillisuusvalvonnasta vastaava oikeuskansleri selvittää asiaa.
On kuitenkin epäselvää, voiko oikeuskansleri puuttua päätöksiin. Asian käsittely hallinto-oikeudessa voi kestää yli vuoden, joten sieltä ratkaisua saadaan tuskin ennen ensi vuoden veropäivää. Kun asiaa on nyt käsitelty julkisuudessa, on todennäköistä, että silloin vastustajia on ilmaantunut moninkertainen määrä. Jo nyt hakijoiden määrä tuplaantui parissa päivässä, Verohallinnon tiedotettua asiasta. Ja kynnys hakemuksen hyväksymiselle oli ilmeisen matala.
Tilanne on erikoinen. On ilmeistä, ettei tietosuojasääntelyä tehdessä ollut tarkoitus heikentää verotustietojen läpinäkyvyyttä. Muutoin yhteiskunnallisesti näin tärkeästä asiasta olisi käyty keskustelua eduskunnassa ja mediassa.
Verohallinto on kertonut Twitterissä, että vastustus on mahdollista vain medialistauksen kaltaisessa lisäpalvelussa, jonka antamiseen sitä ei ole suoraan velvoitettu lailla (ks. julkisuuslaki 21 §). Oman tulkintani mukaan tilanne voitaisiin palauttaa ennalleen esimerkiksi muuttamalla julkisuuslakia tai verotustietojen julkisuutta koskevaa lakia niin, että Verohallinnolle säädetään lakisääteinen velvollisuus julkistaa listaukset medialle. Myös muita vaihtoehtoja voi olla.
Asian selvittämisen yhteydessä olisi syytä pohtia tarkemmin, mitä tietoja listausten pitäisi sisältää. Esimerkiksi Verohallinnon soveltama 100 000 euron raja ei ole perustunut lakiin, joten olisi syytä arvioida, onko se oikealla tasolla. Asian nopeaa käsittelyä puoltaisi ainakin se, että mahdollinen tuhansien vastustuspyyntöjen käsittely ensi syksynä veisi Verohallinnon resursseja pois sen ydintehtävistä. On todennäköistä, että listat ammottaisivat pian tyhjyyttään.
Verotustietojen julkisuus on tärkeä osa suomalaista demokraattista oikeusvaltiota. Kuten eilisessä Helsingin Sanomissakin kuvattiin, valta seuraa rahaa. Läpinäkyvyys vähentää muun muassa korruption riskiä ja antaa mahdollisuuden keskustella verotuksen oikeudenmukaisuudesta paremmalta tietopohjalta.
Siksi olisi myös aiheellista arvioida sitä, onko julkisten verotustietojen lista ajan tasalla. Hallitusohjelmassa on sovittu, että ”myös verotuksen päättymisen jälkeen tehdyt muutokset verotustietoihin tulevat julkisiksi”. Nykytilanne on siitä pöhkö, että julkiset tiedot saattavat sisältää väärää tietoa, kun myöhempiä korjauksia ei huomioida.
Ongelmana voidaan pitää myös sitä, että verotiedot sisältävät vain veronalaiset tulot. Se on otettava huomioon huomisia tilastoja tulkitessa. Esimerkiksi osingoista keskimäärin noin puolet on veronalaista tuloa ja listaamattomien osakeyhtiöiden osingoista usein vain 25 prosenttia. Sama koskee monia muita tuloeriä ja esimerkiksi vakuutuskuoriin kertyviä tuloja, jotka puuttuvat kokonaan julkisista verotiedoista. Voidaan myös kysyä, miksi julkisuus koskee vain tuloverotusta eikä esimerkiksi perintö- ja lahjaverotusta.
Verolistauksista nousseessa kohussa on ainakin se hyvä puoli, että se antaa mahdollisuuden keskustella siitä, missä menee sopiva läpinäkyvyyden ja yksityisyyden raja. Kenties tulevaisuudessa voimme kansallisena veropäivänä keskustella nykyistä parempien tietojen varassa. Sitä odotellessa, oikein hyvä veropäivää!
Lauri Finér
kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä
Kuva: CC BY 2.0 Cassowary Colorizations
Veropolitiikkablogi 