Viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut käänne, kun haitallista verokilpailua on hillitty kaikkialla maailmassa.
Yritysverokilpailuun liittyy kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen on väite siitä, että verokilpailu on kiristymässä. Toisen mukaan verokilpailu on vääjäämätöntä. Tällaiset puheet ovat yltyneet, kun Yhdysvallat päätti laskea maan yhteisöverokantaa vuoden alusta. Tässä blogissa kerron, miksi kyse on myyteistä.
Yritysverokannat eli prosentit, joita yrityksen maksavat veronalaisista voitoistaan, ovat romahtaneet viimeisen 40 vuoden aikana kaikkialla maailmassa, jolloin ne olivat keskimäärin 50 prosentin tasolla. Tällä hetkellä OECD-maissa keskiarvo on noin 24 prosenttia. Lasku on tosin hidastunut tällä vuosikymmenellä.
Yritysverotuksen tosiasiallinen taso riippuu verokannan ohella yhtä lailla veropohjasta eli siitä, miten verotettava voitto lasketaan. Samalla, kun yleisiä verokantoja on laskettu, veropohjia on tiivistetty. Siksi yritysverotuksen taso ei ole laskenut aivan niin paljon kuin veroprosentteja tuijottamalla saattaisi kuvitella. Itseasiassa tällä vuosikymmenellä yritysten tosiasialliset veroasteet ovat pysyneet esimerkiksi EU:ssa ennallaan.
Tuoreet puheet verokilpailun kiristymisestä pohjaavat siihen, että muutamat maat ovat päättäneet laskea verokantojaan roimasti. Kyseisten maiden verokannat ovat kuitenkin olleet ennestään korkealla tasolla eikä muutosten jälkeenkään voida puhua mistään veroparatiiseista. Kun osavaltion verot otetaan huomioon, Yhdysvalloissa keskimääräinen veroprosentti laski vuoden alussa 40 prosentista noin 26 prosenttiin. Uusikin verokanta on yli länsimaiden keskiarvon. Tilanne on sama Ranskassa, jossa suunnitellaan verokannan alentamista 33 prosentista 26 prosenttiin, tosin vasta vuonna 2022.
Yleisistä verokannoista puhuttaessa unohtuu usein, mistä nykyaikaisessa verokilpailussa on kyse. Verokilpailu on perustunut verokantojen sijaan veropohjaan eli eri maiden tarjoamiin erityisiin verohuojennuksiin, joilla voitoista maksettu tosiasiallinen verokanta on voitu laskea jopa 0–10 prosenttiin (ks. tämä blogi kohta 3).
Tämän totesi myös EU:n verokomissaari Pierre Moscovici viime viikolla, kun komissio uskaltautui vihdoin nuhtelemaan EU:n omia yritysverokeitaita nimellä. Monikansalliset yritykset ovat voineet siirtää voittojaan EU:ssa Alankomaihin, Belgiaan, Irlantiin, Kyprokseen, Luxemburgiin, Maltalle ja Unkariin aggressiivisilla verojärjestelyillä. Esimerkiksi Suomen 20 prosentin verokanta on suhteellisen alhainen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä vakavasti otettavan verokilpailun kanssa, jossa kisaa käydään nollaa lähentelevillä tosiasiallisilla verokannoilla. Komission tarkoittama haitallinen verokilpailu syö paitsi muiden maiden verotuloja, myös niiden mahdollisuuksia päättää verotuksesta itsenäisesti.
Viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut merkittävä käänne, kun ankaran arvostelun seurauksena haitallista verokilpailua on hillitty kaikkialla maailmassa. Sitä suitsiva aggressiivisen verosuunnittelun torjunta on keskeinen osa Yhdysvaltain verouudistusta ja siihen on puututtu niin Ranskassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa kuin Suomessakin. Ensimmäisten uudistusten tulokset ovat jo nähtävissä. Esimerkiksi VATT:n tutkimuksessa todettiin viime kesänä, että Suomen vuonna 2014 käyttöön ottama korkovähennysrajoitus torjui tehokkaasti aggressiivista verosuunnittelua haittaamatta taloutta.
Tämän vuoden aikana kaikissa EU-maissa toimeenpantava veronkiertodirektiivi hillitsee aggressiivista verosuunnittelua merkittävästi ja nostaa siten ensi vuodesta alkaen veroja vältelleiden yritysten voitoistaan maksamia todellisia verokantoja paitsi Euroopassa, myös muualla.
Tämä näyttää olevan vasta alkua. Muiden muassa Saksa ja Ranska ovat asettuneet EU:n komission esittämän yhteisen yhdistetyn yritysveropohjan taakse (ks. tarkemmin tämä blogi). Samalla ne esittävät alarajaa yhteisöveroprosentille. Näillä uudistuksilla lopetettaisiin nykymuotoinen haitallinen verokilpailu ja aggressiivinen verosuunnittelu EU:ssa.
Viime vuosien kehitys osoittaa, ettei verokilpailu ole vääjäämätöntä. Poliittinen tahto sen lopettamiseksi on löytynyt. Faktojen valossa on syytä puhua verokilpailun kiristymisen sijaan sen lopusta.
On aiheellista kysyä, miksi myytit ovat jääneet elämään. Yksi syy lienee se, että kyse on megaluokan käänteestä, jonka havaitseminen vie aikansa. Tutkijat joutuvat analysoimaan osin puutteellisia ja vuosia vanhoja aineistoja, joissa nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen ajoittuva muutos näkyy vasta viiveellä.
Toinen syy on se, että myyttien viljelystä on monille hyötyä. Verokilpailun vääjäämättömyys on keskeisin argumentti, kun liike-elämä lobbaa veroalennuksia itselleen. Kuin pitääkseen yllä väitteen uskottavuutta, elinkeinoelämän etujärjestöt ovat yrittäneet neliraajajarruttaa verokilpailua hillitseviä uudistuksia. Tässäkin asiassa kannattaa siis seurata kuka puhuu ja kysyä miksi.
Lauri Finér
Kuva: CC BY 2.0 robert house
Veropolitiikkablogi 