Labourin vastuullista veronkorotuspolitiikkaa

Viime viikonloppuna Iso-Britannian Labour-puolueen puheenjohtaja Jeremy Corbyn villitsi puheellaan festariyleisöä Glastonburyssa. Corbyn saisi villiksi myös veroseminaarin pukuväen, sen verran tuoreita avauksia sisältyi Labourin vero-ohjelmaan vaalien alla. Se olisi muun muassa vähentänyt verosuunnittelua nostamalla yritysveroprosenttia. Ohjelmalle on vahva selkänoja.

LabourVeronkorotukset kuuluvat vastuulliseen talouspolitiikkaan, kun niillä saadaan varat tehokkaampaan käyttöön toisaalla. Tähän logiikkaan nojasi myös Labour oman talouspoliittisen ohjelmansa vaalien alla. Logiikalle on vankka tieteellinen tuki.

IMF:n, OECD:n ja lukuisten taloustieteilijöiden tutkimuksissa on todettu eriarvoisuuden haittaavan talouskasvua. Keskeiseksi ratkaisuksi on esitetty tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen rahoittamista maksukykyisimpien raskaammalla verotuksella. Esimerkiksi ilmainen koulutus on antaa vähävaraisimmille eväät parantaa elintasoaan.

Tulonsiirrot eivät käytännössä onnistu ilman tulojen ja omistamisen raskaampaa verottamista. Kuluttamisen verotus ei yksin riitä. Tulonsiirron vaihtoehtoja etsi esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo tämän kuun alussa julkaistussa raportissaan.

Labour rakensi vaalien alla talousohjelmansa IMF:n ja OECD:n oppien varaan. Se olisi investoinut koulutusjärjestelmään, terveyspalvelujen parantamiseen ja tulonsiirtoihin yhteensä 48,6 miljardia puntaa. Summa vastaa 6,5 prosenttia Iso-Britannian tuoreimman budjetin loppusummasta. Investoinneista yli puolet, 25 miljardia puntaa, olisi kulunut koulutusjärjestelmän uudistamiseen muun muassa yliopistojen lukukausimaksuja poistamalla. Voidaan puhua merkittävistä uudistuksista.

Samanaikaisesti Labour olisi korottanut veroja yhtä suurella summalla. Labour keräisi suurimman yksittäisen 19,4 miljardin lisäveropotin korottamalla yritysverokantaa 19 prosentista asteittain 26 prosenttiin eli lähelle kansainvälistä keskitasoa.

Joku voi pitää yllättävänä sitä, että yritysveron korotus sisältyy keskeisenä palasena myös Labourin veronkierron vastaiseen ohjelmaan, jolla se tavoitteli 6,5 miljardin punnan lisäverotuottoja (ks. yhteenveto lopussa). Perustelu tälle on kiinnostava Suomenkin näkökulmasta.

Riippumaton valtiollinen tutkimuslaitos Office for Budget Responsibility on selvittänyt, että viime vuosien yritysveron alennukset ovat Britanniassa johtaneet palkkatulojen kanavointiin yritysten kautta. Tämä johtuu siitä, että yritysten kautta kanavoituja voittoja verotetaan palkkatuloja matalammin. Tällaisen verosuunnittelun aiheuttamien veromenetysten tutkimuslaitos arvioi kasvavan nykyisestä 1,1 miljardista punnasta 2,5 miljardiin puntaan.

Sama ongelma on Suomessakin todellinen, sillä täällä yritysten kautta nostettujen tulojen verokanta on alimmillaan 26 prosenttia, kun ansiotulojen ylin marginaaliverokanta on jopa 55 prosenttia. Suomessa tällaisen verosuunnittelun aiheuttamia veromenetyksiä ei ole arvioitu. Silti VM:n yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä ehdotti alkuvuodesta huojennettujen osinkojen verotuksen kiristämistä, jotta verokantojen eroa kurottaisiin umpeen.

Ilmiö on maailmanlaajuinen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että riittävän tasoinen yritysverotus turvaa veropohjaa myös laajemmin. Esimerkiksi Euroopan komissio ja OECD tunnustavat, että yritysveroa tarvitaan ”perälautana”, jotta ansiotulojen verotus voidaan varmistaa.

Syitä yritysten voittojen verottamiselle on muitakin. Globaalissa maailmassa yritysverotusta ei voi täysin korvata osinkoverotuksella. EU:n emo-tytäryhtiödirektiivi ja kansainväliset verosopimukset rajoittavat osinkojen verotusta merkittävästi. Labourin pyrkimystä rahoittaa julkisia palveluja nimenomaan yritysveron korotuksilla voidaan siis pitää perusteltuna. Pyrkimystä tukee myös kansainvälinen kehitys, jossa yritysverokilpailuun on puututtu (käsittelin aihetta tässä kirjoituksessa).

Lopputuloksena Labourin vero-ohjelmaa voidaan pitää oikeudenmukaisena. Sen ehdottamat veronkorotukset eivät olisi koskeneet pienituloisinta 95 prosenttia työvoimasta. Esimerkiksi arvonlisäveron korotus olisi kohdistunut suhteellisesti raskaammin pienituloisiin.

Nyt on jo lähes varmaa, ettei Labour pääse toteuttamaan vero-ohjelmaansa vaalivoitostaan huolimatta. Britannian poliittinen järjestelmä jättää kuitenkin mahdollisuuden jossitteluun. Labour hävisi konservatiiveille alle miljoonalla äänellä, jos paikkaluvut olisivat olleet toisin päin, Corbyn olisi saanut mandaatin viedä ohjelmaansa käytäntöön. Talouspolitiikan uuden aallon käynnistävä vaalivoitto oli siis täpärällä.

Lopuksi vielä veronörteille poimintoja Labourin veronkierron vastaisen ohjelman 16 toimenpiteestä:

  1. Yhteisöverokannan korottaminen asteittain 26 prosenttiin (nyt 19 %).
  2. Lähdevero veroparatiiseihin maksettaville osingoille, koroille ym. maksuille.
  3. Suuryritysten ja varakkaimpien yksityishenkilöiden verotietojen julkistaminen.
  4. Veroa kiertävien yritysten sulkeminen pois julkisista hankinnoista.
  5. Julkinen edunsaajarekisteri vähäistä suuremmista omistuksista (nyt vähintään 25 % omistukset julkisia).
  6. Täysi maakohtainen veroraportointi.
  7. Yleisen veronkiertosäännöksen tiukentaminen, jotta sillä voitaisiin puuttua paremmin aggressiiviseen verosuunnitteluun.

One thought on “Labourin vastuullista veronkorotuspolitiikkaa

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: