Käännetään verokilpailu huipulle

Alun perin Demarinuorten Lippu-lehdessä 2/2017 julkaistussa tekstissä pohdin, miksi verokilpailu pitää saada kuriin ja miten se tehdään. Viime vuosien onnistuneista uudistuksista kannattaa ottaa mallia ja jatkaa aggressiivisen verosuunnittelun suitsimista.

RakettiRace to the bottom. Kisa kohti pohjaa. Näin kutsutaan viimeisen kolmen vuosikymmenen verokilpailua, joka on puolittanut yritysverokannat OECD-maissa keskimäärin 25 prosentin tasolle.

Pohjalle pyrkimisessä ei ole mitään jaloa. OECD määritteli jo vuonna 1998 julkaistussa tunnetussa raportissaan haitallisen verokilpailun. Verokilpailu on haitallista, kun sillä houkutellaan muualla kertyneitä tuloja ja varoja matalan verotuksen piiriin.

Suomessa yritysverokantaa laskettiin viimeksi vuonna 2014. Suomen 20 prosentin verokanta, eli veroprosentti, jonka yritykset maksavat veronalaisesta voitostaan, kuuluu OECD-maiden matalimpiin. Siitä huolimatta yrityslobbarien vaatimukset yritysverokannan laskemisesta ovat parin vuoden nautiskelun jälkeen yltymässä.

Perusteena käytetään yllätys, yllätys, verokilpailun kiristymistä. Sen pontimena ovat muun muassa Yhdysvaltain tuoreen presidentin Donald Trumpin verojulistukset.

Trump olisi valmis laskemaan länsimaiden korkeinta 35 prosentin yritysverokantaa 15 prosenttiin. Samalla siirryttäisiin muun maailman malliin luopumalla ulkomaisten voittojen verottamisesta.

Trumpin julistuksiin voi suhtautua varauksella. Niiden valmistelu on alkutekijöissään ja suunnitelmat ovat jyrkässä ristiriidassa republikaanien itsensä kannattamien budjettisääntöjen kanssa. Matkalla on vielä monta mutkaa ja kuoppaa, joihin ehdotukset voivat hautautua.

Toteutuessaankaan Trumpin uudistukset eivät kiristäisi verokilpaa merkittävästi. Todellisuudessa yhdysvaltalaisten suuryritysten maksamat verot ovat jo nykyään lähempänä 15 kuin 35 prosenttia. Suurimpien yhdysvaltalaisyritysten ulkomaisista voitoistaan maksama verokanta on keskimäärin vain 6 prosenttia.

Mistä tämä johtuu? Syy on aggressiivisessa verosuunnittelussa. Suuryritykset ovat siirtäneet voittojaan matalan verotuksen perässä.

Tähän väliin lohdutuksen sana. Verokilpailu ei ole kiristymässä. Verojen minimointi voittojen siirrolla on aiempaa vaikeampaa.

OECD suitsi haitallista verokilpailua vuonna 2015 päättyneessä BEPS-hankkeessa. Myös EU:ssa ensi vuonna toteutettava veronkiertodirektiivi puuttuu vero­kilpailuun.

Kunnianhimoisesti toimeenpantuna direktiivi vaikeuttaa aggressiivista verosuunnittelua, minkä seurauksena suuryritysten todellisuudessa maksamat verokannat nousevat. Pienyritysten kilpailuasema paranee, sillä niillä ei ole vastaavia mahdollisuuksia verosuunnitteluun.

Tuloksia on jo nähty, kun yritysten todelliset verokannat ovat kääntyneet nousuun. Tämä kävi osaltaan ilmi tutkimuksesta, jossa kävin läpi Suomessa toimivien 20 suurimman terveysyrityksen veronmaksua.

Niiden maksavat verot suhteutettuna liikevoittoon nousivat vuoden 2011 11 prosentista 16 prosenttiin vuonna 2015. Tämä siitä huolimatta, että Suomen yritysverokanta laski samalla 26 prosentista 20 prosenttiin.

Viime vuosina myös veroparatiisit ovat taipuneet OECD:n johdolla automaattiseen tilitietojenvaihtoon, joka käynnistyy yli sadan maan välillä tänä vuonna. Suunnanmuutos on merkittävä. OECD:n verojohtaja Pascal Saint-Amans uhoaa jopa verokeitaiden aikakauden olevan ohi. Pääomien piilottaminen on yhä vaikeampaa.

Verokilpailu on erityisen haitallista sosiaalidemokratialle, sillä se estää oikeudenmukaisen tulonjaon. Verokilpailun suunnanmuutos on hauras ja siihen on tartuttava nyt, jos sen halutaan kestävän.

Trickle down economics, eli teoria siitä, että talouskasvun hedelmät valuvat huono-osaisille itsestään, syntyi vitsinä ja on todettu sellaiseksi jo kauan sitten. Hedelmien jakoon tarvitaan politiikkaa. Tutkittu tosiasia, on, että tulonsiirto edellyttää pääomien raskaampaa verotusta, jossa myös yritysverotus on keskeisessä roolissa. Verokilpailu vaikeuttaa nimenomaan pääomien verottamista.

Kilpailu pohjalle voidaan kääntää kohti huippua, mutta miten se tehdään? Kansainväliset järjestöt ovat olleet keskeisessä roolissa muutoksessa ja niiden asemaa on vahvistettava.

EU:n työtä haitallisen verokilpailun torjunnassa on jatkettava. EU:n yhteinen yritysveropohja (CCTB) sekä yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohja (CCCTB) lopettaisivat nykymuotoisen haitallisen vero­kilpailun EU:ssa.

EU:n ja OECD:n työ eivät kuitenkaan riitä. Kehitysmaiden veronkantokykyä on vahvistettava. Se on kestävintä kehitysapua.

Työssä tarvitaan liittolaisia. Ihmettelen, miksi Pohjoismaat eivät ole verokilpailua vastaan yhdessä rintamassa. Hyvinvointivaltio on riippuvainen verotuloista, joilla kustannetaan julkiset palvelut. On kestämätöntä, jos osin julkisin palveluin rahoitetut voitot siirretään verotettavaksi muualle. Aloitetaan yhteistyö lähinaapureista.

Kysymys on perustavanlaatuisesta ajattelutavan muutoksesta. Veropolitiikka ei saa olla ainoastaan sopeutumista, Suomen on oltava suunnannäyttäjä. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että kansainvälinen yhteistyö on veropolitiikan keskiössä. Tässäkin kisassa on tähdättävä huipulle.

Lauri Finér

Kirjoittaja on veropoliittiinen asiantuntija sd-eduskuntaryhmässä

Kirjoitus julkaistiin alun perin Demarinuorten Lippu-lehdessä 2/2017. Kirjoitusta on editoitu hiukan muun muassa lisäämällä linkkejä.

2 thoughts on “Käännetään verokilpailu huipulle

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: