Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan media-alan yritysten etujärjestöt julkaisivat viime kuussa verosuunnittelupalveluja tarjoavan PwC:n Norjan yksiköllä teetetyn raportin, jossa arvioidaan aggressiivisen verosuunnittelun haittaavan reilua kilpailua. Suomessa raportin teettäneen Medialiiton alaisiin 700 jäsenyritykseen kuuluvat mm. Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Talouselämä. Raportissa myös esitetään toimia, joilla verosuunnitteluun puututtaisiin tehokkaammin. Tässä poimintoja raportista.
Raportin asetelma on kiinnostava, sillä Suomessa elinkeinoelämän etujärjestöt ovat tavanneet väittää suomalaisten yritysten kärsivän aggressiivisen verosuunnittelun torjunnasta. Olen osannut odottaa rintaman hajoamista, sillä kilpailuhaitta on useimmille yrityksille todellinen. Raportin hampaissa on Googlen ja Facebookin kaltaisten globaalien jättien verosuunnittelu. Ne kilpailevat Suomessa samoista mainostuloista sanomalehtien ja muun median kanssa.
Facebook ja Google ovat tulleet tunnetuksi röyhkeistä verosuunnittelujärjestelyistään, joilla yhdysvaltalaisten yritysten ulkomailla maksama todellinen verokanta on saatu hivutettua keskimäärin 6 prosenttiin (ks. myös blogini Yhdysvaltain verotuksesta). On selvää, että mediajätit ovat saaneet kilpailuetuja verrattuna kansallisiin toimijoihin, sillä Suomessa kotimaiset yritykset maksavat veronalaisesta voitostaan 20 prosentin veroa. Euroopan Komission mukaan ero todellisissa verokannoissa on keskimäärin noin 30 prosenttia suuryritysten eduksi.
PwC:m raportissa todetaan, että OECD BEPS-hankkeen ja EU:n veronkiertodirektiivin toimet muuttavat kilpailutilannetta aiempaa reilummaksi. Esimerkiksi esitetyt väliyhteisösäännökset purevat verosuunnitteluun ja nostavat monikansallisten yritysten voitostaan maksamia veroja aiemmasta. Välillisessä verotuksessa EU:n yhteinen alv-järjestelmä tarjoaa eri toimijoille suhteellisen tasapuolisen kilpailun jo nyt.
Toisaalta raportti nostaa esiin sen, etteivät OECD:n ja EU:n toimet vielä takaa tasapuolista kilpailua. Globaalit suuryritykset voivat edelleen kerryttää voittojaan matalan verotuksen maihin. Siksi PwC ehdottaa, että Pohjoismaiden hallitukset selvittäisivät, miten aggressiivisen verosuunnittelun aiheuttamiin kilpailuhaittoihin voitaisiin puuttua.
Raportissa nostetaan esiin toimia, joilla epäkohtiin voitaisiin puuttua kansallisesti. Näistä varteenotettavin on Australiassa ja Iso-Britanniassa käyttöön otettu nk. ’diverted profit tax’. Kyseessä on erityinen vero veroparatiiseihin siirretyille voitoille. Iso-Britanniassa veroon liittyy rangaistuselementti, sillä siellä vero on 25 prosenttia, kun muutoin yritykset maksavat voitoistaan 19 prosentin veroa. Lisäveron tarkoitus on ennaltaehkäistä verovälttelyä.
Raportissa ei haluta sinänsä asettaa rajoitteita digitaaliselle taloudelle. Verojen ei tule kohdistua suoraan innovaatioihin tai uuden tekniikan käyttöön ottoon, sillä niillä parannetaan tehokkuutta ja tuottavuutta. Sen sijaan erikokoiset yritykset tulee asettaa verotuksellisesti tasapuoliseen kilpailuasemaan.
Kansainvälistä verotusta seuraavalle PwC:n raportti ei sisällä kovin paljon uutta. Se on kuitenkin ensimmäinen raportti, joka tarkastelee kilpailuhaittoja nimenomaan media-alalla. Raportti on myös tervetullut avaus yritysten etujärjestöiltä, jotka ovat tulleet tunnetuksi verovälttelyyn puuttuvien uudistusten jarruttajina. Mielenkiinnolla odotan, milloin esimerkiksi Suomen Yrittäjät ottaa aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan agendalleen. Pienyritysten aggressiivisesta verosuunnittelusta kärsimät kilpailuhaitat ovat todellisia ja merkittäviä.
Sisällöllisesti raportin kiinnostavinta antia on yhteenveto eri maiden veronkiertosäännöksistä. Yksityiskohtaisempia verolainsäädäntöehdotuksia kaipaavalle suosittelen tätä Finnwatchin alkuvuodesta julkaisemaa raporttia.
Yrityksissä näytetään jo heränneen siihen, että aggressiivinen verosuunnittelu ja sen mahdollistama verokilpailu häiritsevät kilpailua markkinoilla. Viime kädessä se haittaaa myös talouskasvua. Toivottavasti viesti kantaa myös päättäjille yli puoluerajojen. Olisi aika päästä eroon kuluneesta mantrasta, jonka mukaan Suomen kilpailukyky kärsii verosuunnitteluun puuttumisesta. Näin ei todellakaan ole. Tasapuolinen verotus on kaikkien etu.
Veropolitiikkablogi 
Vastaa