Perintö- ja lahjavero ovat useimpien verotuksen asiantuntijoiden ja ekonomistien suosima veromuoto. Toisaalta siihen kohdistuvat vahvat poliittiset intressit, joiden vuoksi yritysten varakkaita omistajia edustavat liitot, kuten Perheyritysten liitto ja EK lobbaavat sen poistamista. Lobbareiden perustelut eivät kestä kritiikkiä. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) toissapäivänä tekemä ennakkopäätös vahvistaa sitä, että perintövero on paitsi mainio – myös Suomen veropohjan kannalta välttämätön tukimuoto.
Tapauksessa oli kyse siitä, että perillinen oli perinyt kapitalisaatiosopimuksen, johon sisältyi verottamattomia osinkoja ja myyntivoittoja noin 600 000 euron edestä. Kapitalisaatiosopimuksilla voidaan lykätä esimerkiksi osinkojen ja myyntivoittojen tuloverotusta mielin määrin – tai välttää ne kokonaan, kuten tuore päätös vahvisti. Samalla KHO katsoi, että arvonnousuihin kohdistuu tuloveron sijaan vain perintövero. Jos Suomessa ei olisi perintöveroa, arvonnousut olisivat siis voineet jäädä kokonaan verottamatta.
Perintöveron ja siihen kiinteästi liittyvän lahjaveron poistaminen tekisi siis ammottavan aukon Suomen veropohjaan. Nytkin päätös oli verovelvolliselle edullinen, sillä perintövero oli tuloveroa kevyempi. Itseasiassa perintö- ja lahjavero on käytännössä aina selvästi alempi kuin pääomatulovero. Lahjojen ja perintöjen verotus on pääosin yhteneväistä. Siten päätös avaa ovia verosuunnitteluun, kun lahjoittamalla kapitalisaatiosopimuksia tai vakuutuskuoria voidaan keventää niiden tuottojen verotusta.
Kapitalisaatiosopimuksilla ja vakuutuskuorilla tehtävä verosuunnittelu voitaisiin laittaa kuriin. Ratkaisuja voitaisiin laatia valtiovarainministeriön parhaillaan käynnissä olevassa hankkeessa. Epäilen, ettei yhteisymmärrystä synny, sillä kapitalisaatiosopimuksia myyvät rahoituslaitokset ovat edustettuna työryhmässä. En kuitenkaan käsittele tässä kirjoituksessa tarkemmin vakuutuskuoria – vaan sitä, miksi perintöverotus on tarpeen ja, miten sitä tulisi kehittää. Samalla selviää, mikä on perintöverokusetus.
Tiiviit veropohjat ovat kaikkien asiantuntijoiden hokema ohjenuora veropolitiikalle. Tiivistämistavoite sisältyy myös Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan. Perintöjen kattava verotus on keskeinen osa tiiviitä veropohjia. Esimerkiksi valtiovarainministeriön Martti Hetemäen työryhmä asettui vahvasti perintöverotuksen taakse.
Perintövero ei kuitenkaan ole ainoastaan tarpeellinen veropohjan turvaamiseksi. Perintövero ja siihen kiinteästi liittyvä lahjavero ovat hyvin toteutettuna mitä mainioimpia työkaluja julkisten palvelujen rahoittamiseen ja varallisuuserojen kaventamiseen.
Perintövero voidaan kohdistaa kaikkein varakkaimpiin siten, ettei se vaikuta työntekoon tai yrittämiseen. Harva jättää työt tekemättä siksi, että siitä uhkaa jäädä joskus perintöä. Pikemmin lapsien tulevaisuuden turvaaminen voi motivoida tienaamaan. Perinnönsaaja voi sen sijaan jättäytyä elelemään perinnön varassa.
Perintöverot eivät siis juuri vaikuta työntekoon, mutta huonosti toteutettuna perintö- ja lahjavero aiheuttavat haitallista verosuunnittelua, mikä estää niiden tavoitteen toteutumisen. Suomen perintö- ja lahjaveroon liittyy kaksi keskeistä aukkoa. Niiden vuoksi eräillä on mahdollisuus välttää verot miltei kokonaan, kun toisten perintöjä ja lahjoja verotetaan raskaasti. Tämä on tietenkin epäreilua ja vie samalla pohjaa perintöverojen korotuksilta.
Hyvä uutinen on se, että molemmat aukot (ratkaisut 1 ja 2 alla) voitaisiin paikata siten, etteivät verot muodostu kohtuuttomiksi vähävaraisille (ratkaisu 3).
Ratkaisu 1. Yritys- ja maatilaperintöjen verohuojennusten uudistus
Suomen perintö- ja lahjaverotuksen kummajainen, varsinainen perintöverokusetus, on niin kutsuttu sukupolvenvaihdoshuojennus. Huojennus perustuu kahteen tekijään. Perinnöstä noin 60 prosenttia vapautetaan verosta. Lisäksi perinnön arvo määritetään yleensä normaalia alemmaksi.
Nimellisesti huojennuksella on tarkoitus vahvistaa taloutta helpottamalla yritysten- ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Käytännössä huojennuksella on vain vähän tekemistä tavoitteensa kanssa. Se on varakkaiden yksityishenkilöiden verosuunnittelun työkalu, jolla puhkotaan vaivatta perintöveropohja rikki.
Tämä kävi ilmi selvästi viime vuonna, kun Sipilän hallitus esitti sukupolvenvaihdoshuojennuksen laajentamista alaikäisten lasten saamiin perintöihin. Valtiovarainministeriö selvitti lakimuutoksen valmistelun yhteydessä sen vaikutuksia. Tulokset olivat pysäyttäviä:
”Huojennuksen tuoma etu on varsin mittava. Maatilavarallisuuden luovutuksissa efektiivinen [tosiasiallinen] saajakohtainen veroprosentti oli keskimäärin 1,6 prosenttia ja muun yritysvarallisuuden luovutuksissa keskimäärin 3,5 prosenttia.”
Kontrasti on suuri, kun verokantoja verrataan normaaleista perinnöistä ja lahjoista maksettaviin veroihin. Suurista perinnöistä vero oli selvitystä tehdessä 36 prosenttia ja perheen sisälläkin 20 prosenttia. Pienimmistäkin perittiin 8 prosentin veroa. Veroero oli niin suuri, että perustuslakiasiantuntijat pitivät sitä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta ongelmallisena. Seurauksena hallitus veti laajennusesityksensä pois, välttääkseen sen, että perustuslakivaliokunta olisi tarkastellut koko huojennuksen perustuslaillisuutta ja pakottanut leikkaamaan sitä.
On paradoksaalista, että huojennuksen nimeen on sisällytetty sana sukupolvenvaihdos, vaikkei ole näyttöä siitä, että se edistäisi sukupolvenvaihdoksia. Se edistää vain epäsuorasti yritystoiminnan ja maatalouden jatkumista niissä tilanteissa, joissa uuden omistajan huojennuksella säästämät verot ovat välttämättömiä yrityksen toiminnan rahoittamiseksi. Huojennus nimittäin koskee nimenomaisesti omistajia – ei yrittäjiä – eikä sen saaminen edellytä, että perillinen todellisuudessa jatkaa yritystoimintaa. Riittää, että hänet nimetään omistajana yrityksen hallitukseen. Huojennuksen piiriin on myös voitu siirtää sijoitusvarallisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen yritystoiminnan kanssa.
Huojennuksella tuskin edes autetaan yritystoiminnan jatkamista sen tavoitteen mukaisesti. Kannattava yritystoiminta ei ylimääräisiä verotukia kaipaa, se löytää yleensä rahoittajan muutenkin. Lisärahoitukselle ei edes välttämättä ole tarvetta, sillä perintö- ja lahjaverotuksen toimittamiseen voi saada lykkäystä, kun siihen sisältyy yritys- ja maatilavarallisuutta. Itse asiassa Sipilän hallitus pidensi vuoden 2017 alusta lykkäysaikaa niin, että veronmaksua voi lykätä pisimmillään kymmenen vuotta.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksilla ei myöskään vahvisteta taloutta laajemmin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että yritys hyötyy siitä, että sen omistus siirretään nimenomaan perillisille. Päinvastoin ulkopuolinen näkemys voi auttaa yritystä. Talouskasvun kannalta taas on joskus parempi, että heikosti kannattava yritystoiminta loppuu ennemmin kuin myöhemmin.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistamiselle ja yritystoiminnan sekä maatalouden jatkamisen tukien uudistamiselle on siis vahvat perusteet. Jos yritystoiminnan jatkamisen tukemiselle löydetään perusteita, julkiset rahat tulisi käyttää tehokkaasti. Esimerkiksi veronmaksun lykkäys tai suorat tuet olisivat nykyistä koko verojärjestelmää haittaavaa huojennusta parempia vaihtoehtoja. Tulisi myös arvioida, onko mielekästä tukea vain perheen sisäisiä omistajanvaihdoksia. Sukupolvenvaihdoshuojennukset poistamista on toki ehdotettu aiemminkin. Se sisältyi muun muassa Demarinuorten viime kuussa julkaisemaan veropohjan tiivistämistä koskevaan ehdotukseen.
Ratkaisu 2. Arvonnousuvero
Perintö- ja lahjaveron voi välttää siten, että molemmat perilliset ja perittävät muuttavat pois Suomesta. Joskus voi riittää, että ulkomaille siirretään vain kirjat, sillä viranomaisten on vaikea valvoa, missä ihmiset oikeasti oleskelevat. Tällaiseen verovälttelyyn olisi yksinkertainen ratkaisu. Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön niin kutsuttu arvonnousuvero, jollainen on jo muun muassa Norjassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Ruotsin verohallinto esitti laajaan selvitykseen nojautuen samanlaista veroa marraskuussa. Arvonnousuverolla varmistettaisiin, että Suomi verottaa myöhempiä perintöjä, lahjoja ja myyntivoittoja siltä osin, kun arvonnousu on tapahtunut Suomessa asuessa. Käsittelin arvonnousuveroa tarkemmin tässä blogissa.
Ratkaisu 3: Perintöveronmaksun lykkäys
Perintö- ja lahjavero ovat reiluja veroja, sillä ne kohdistuvat maksukykyisimpiin. Pieniä alle 20 000 euron perintöjä ei veroteta lainkaan ja progressiivisuuden vuoksi se on kohtuullinen vielä hiukan suuremmissakin perinnöissä. Voidaan myös puhua ansiottomista windfall-tuloista, sillä perittävä tai lahjansaaja ei ole aina tehnyt mitään saamiensa varojen eteen. Siitä huolimatta perinnöistä ja lahjoista maksetaan huomattavasti matalampaa veroa kuin palkkatyöstä.
Yksittäistilanteissa perintöverot voivat kuitenkin tuntua kohtuuttomilta. Perintöihin sisältyy usein kiinteistöjä tai asuinhuoneistoja, jolloin perintöveron maksaminen edellyttää lainanottoa tai perinnön realisointia, jos perillisellä ei ole ennestään säästöjä veron maksuun eikä perintöön sisälly esimerkiksi rahaa. Perintöveron poistamisesta puhuvat lobbarit puhuvat mielellään ”mummon mökkeihin” kohdistuvista perintöveroista, vaikka niistä ei yleensä makseta kovin paljon veroa elleivät ne ole jostain syystä poikkeuksellisen arvokkaita.
Yksittäiset kohtuuttomat tilanteet voitaisiin kuitenkin estää antamalla mahdollisuus veronmaksun lykkäämiseen perityn omaisuuden seuraavaan luovutukseen saakka. Itseasiassa veronmaksuun voi jo nyt saada perustellusta syystä lykkäystä kymmenen vuotta. Hallitus pidensi lykkäysaikaa tämän vuoden alusta, jolloin oltaisiin voitu laajentaa lykkäyksiä koskemaan vaikkapa näitä ”mummon mökkejä”. Näin ei kuitenkaan tehty.
Yhteenveto
Perintö- ja lahjavero ovat siis toimivia veroja, joista voitaisiin tehdä vielä parempia edellä kuvatuin keinoin. Perintö- ja lahjaveron arvioidaan tuottavan ensi vuonna valtiolle 720 miljoonaa euroa, mutta sen merkitys on kasvamassa, kun suuret ikäluokat ovat jo eläkeiässä. Suuret ikäluokat ovat myös selvästi aiempia varakkaampia. Nyt on siis aika puhua perintöverotuksen roolista.
Perintö- ja lahjavero kohdistuvat varakkaimpiin ja siksi keskustelu siitä on välttämättä poliittista. Juuri siksi varakkaita edustavat – ja hallituspuolueita lähellä olevat lobbarit – esittävät sen poistamista. Perintö- ja lahjaveroa voidaan kuitenkin katsoa myös muista näkökulmista. Perintövero on työkalu, jolla voidaan varmistaa sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Se on myös tehokasta lääkettä niin kutsuttuun kestävyysvajeeseen.
Lauri Finér
Kuva: CC BY 2.0 Images Money
Veropolitiikkablogi 