Janne Juusela hyökkäsi tänään (29.9.) Iltalehdessä kolmatta kertaa SDP:n kaksi viikkoa sitten julkaiseman kansainvälisen veronkierron vastaisen ohjelman kimppuun. Juuselan purkaukset jatkavat tutulla tyylillä: kovat sanat ja heppoiset perusteet.
Tyrmäsin Juuselan ensimmäisen hyökkäyksen tässä blogissa pari viikkoa sitten. Lyhyempi versio vastauksesta julkaistiin Iltalehdessä 15.9. Timo Harakka kumosi Juuselan toisen yrityksen väittämät eilisessä Kauppalehdessä (28.9.).
Iltalehden tuoreessa jutussa on kerrattu kiistelyn vaiheet. Lisäksi Juusela esittää kuusi väitettä, jotka kumoan seuraavaksi. Voidaan vain arvailla, miksi Juusela on valmis riskeeraamaan oman uskottavuutensa tällaisella riitelyllä. Kenties kyse on huolesta hänen oman leipänsä puolesta (ks. väite 5).
Väite 1. Verotuksen ennustettavuus heikentyisi SDP:n toimenpiteiden seurauksena
Väite on perusteeton ja vastasin siihen jo edellisessä kirjoituksessani: ”Juusela lienee ymmärtänyt lukemansa väärin, sillä esitimme nimenomaisesti verosääntelyn täsmentämistä, jolloin viranomaisten harkintavalta kapenisi. Tämä parantaisi verotuksen ennustettavuutta myös yritysten näkökulmasta.”
Ehdotimme esimerkiksi siirtohinnoitteluoikaisua koskevan säännöksen täsmentämistä, jolloin sitä sovellettaisiin OECD:n ohjeiden mukaisesti. Tällä hetkellä OECD:n ohjeiden asema säännöksen tulkinnassa on epäselvä, mikä ilmenee muun muassa kahdesta verokiistasta, joihin korkein hallinto-oikeus otti kantaa tässä kuussa (KHO:2017:145 ja KHO:2017:146). Myös valtiovarainministeriö valmisteli saman säännöksen täsmentämistä vuonna 2015.
Väite 2. ”SDP ehdottaa lisää avointa harkintavaltaa viranomaisille. Se on vastoin legaliteettiperiaatetta (laillisuusperiaate) ja siten vastoin ennustettavuuden vaatimusta.”
Tämän väitteen logiikka ei ole kestävää. Täsmällinen verolainsäädäntö on nimenomaisesti tärkeää Juuselan esiin nostaman legaliteettiperiaatteen toteutumiseksi, sillä veroista on säädettävä perustuslain mukaan riittävän täsmällisesti lainsäädännöllä. Ehdottamamme täsmennykset parantaisivat siis perustuslain takaaman legaliteettiperiaatteen toteutumista.
Väite 3. Suomen kilpailukyky heikentyisi SDP:n toimenpiteiden seurauksena
Väite ei pidä paikkaansa. Juusela perustaa sen kolmeen tekijään, jotka käyn tässä läpi. Ensiksi hän nostaa esiin sen, että verotuksen ennustettavuuden heikentyminen haittaisi Suomen kilpailukykyä. Kuten edellä totesin, ehdotuksemme päinvastoin parantaisi verotuksen ennustettavuutta.
Toiseksi Juusela väittää, että kilpailijamaita ankarampi verotus haittaisi Suomen kilpailukykyä. Tälle väitteelle ei löydy taloustieteellisestä tutkimuksesta näyttöä (ks. kattava tutkimuskatsaus tästä). Talouskasvun ja kilpailun kannalta olennaista ei ole verotuksen taso – vaan se (1) miten verovarat käytetään ja se (2) onko verojärjestelmän rakenne talouden toiminnan kannalta tehokas.
Ehdotuksessamme emme ottaneet kantaa siihen, mihin kasvavat verotuotot käytettäisiin. Ne voitaisiin käyttää esimerkiksi koulutukseen, jonka hyödystä talouskasvulle ja kilpailulle on laaja tieteellinen evidenssi.
Toimenpiteissämme olisi sen sijaan kyse siitä, että verojärjestelmästä tulisi talouden ja markkinoiden toiminnan kannalta tehokkaampi. Tällä hetkellä suuret monikansalliset yritykset maksavat voitoistaan selvästi vähemmän veroa kuin pienet kansallisesti toimivat yritykset. Euroopan komission viime viikolla julkaiseman raportin mukaan eräillä toimialoilla todelliset verokannat ovat monikansallisilla yrityksillä keskimäärin puolet pienempiä (ks. kuva alla). Ehdotuksillamme kansalliset yritykset pääsisivät kilpailussa samalle viivalle, kun niiden verorasitus ei enää olisi monikansallisia yrityksia korkeampi. Tämä edistäisi markkinoiden tehokasta toimintaa. Juuri siksi esimerkiksi EU:n komissio ja OECD ovat vuosia ehdottaneet vastaavia toimenpiteitä. Ehdotuksemme perustuvat nimenomaan niiden suosituksiin sekä muiden maiden veronkiertosäännöksiin.
On myös näyttöä siitä, ettei aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuminen haittaa talouskasvua, kun se tehdään tehokkain täsmätoimin ehdotustemme mukaisesti. VATT julkaisi kesäkuussa tutkimuksen, jonka mukaan Suomen vuonna 2014 käyttöönotettu korkovähennysrajoitus esti tehokkaasti aggressiivista verosuunnittelua haittaamatta taloutta.
Väite 4. Juuselan väitteet 1, 2 ja 3 ”ovat faktisia tosiasioita, ei näkökulma- tai mielipideasioita. Niistä on olemassa empiiristä (kokemusperäistä) tutkimusta ja faktaa”
Kuten edeltä kohdista 1,2 ja 3 käy ilmi, Juuselan väitteet eivät ole faktisia tosiasioita tai edes valistuneita mielipiteitä. Lähinnä näyttää siltä, ettei Juusela ole tutustunut alan tutkimuskirjallisuuteen.
Väite 5. SDP:n toimenpiteet ”johtaisivat väistämättä veroriitojen lisääntymiseen, ja riidat työllistävät erittäin paljon verokonsultteja ja asianajajia”, jotka siten hyötyisivät niistä.
Verokonsulttina työskentelevän Juuselan logiikka ontuu. Väite ei näet perustu alan ansaintalogiikkaan. Ei ole mitään perusteita sille, että veroriidat lisääntyisivät ehdotustemme seurauksina. Lainsäädännön täsmentäminen johtaisi siihen, että yritykset osaisivat paremmin ennakoida veroratkaisujensa seuraukset. Näin verokonsultointiin käytettyjä resursseja voitaisiin suunnata tuottavampaan työhön. On myös selvää, että verokonsultit perustavat laskutuksensa osin siihen, kuinka paljon niiden asiakkaat voivat välttää veroja heidän suunnittelemillaan järjestelyillä. SDP:n toimenpiteet hillitsisivät aggressiivista verosuunnittelua ja siten siihen perustuvaa laskutusta.
Väite 6. ”Minusta Harakan väitteet ovat härskiä valehtelua tai sitten täydellistä asiantuntemattomuutta, kun hän kirkkain silmin väittää, että Sdp:n ehdotuksilla verotuksen ennustettavuus paranee tai että Suomen kilpailukyky ei heikentyisi.”
Tämä Juuselan johtopäätös perustuu yllä oleviin väitteisiin, joista jokaisen olen todennut perättömäksi. Näyttää siltä, että hän pyrkii peittämään kehnot argumenttinsa kovien sanojensa taakse. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi Juusela näkee tarpeelliseksi hyökätä ohjelmaamme vastaan näin suurella innolla, kun ehdottamamme toimenpiteet perustuvat huolelliseen analyysiin. Ne näet perustuvat OECD:n ja EU:n komission suosituksiin sekä muiden maiden vastaavaan sääntelyyn.
Lauri Finér
Veropolitiikkablogi 
Vastaa