Isokenkäisten Portugalin eläkkeet kärpästen surinaa – Suomen veropohja vuotaa muuta kautta

Helsingin Sanomat käsitteli tänään Suomesta Portugaliin muuttaneiden eläkeläisten verotusta. Suomen ja Portugalin aiempi verosopimus esti Suomessa yksityiselle sektorille tehdystä työstä kertyneiden eläkkeiden verotuksen Suomessa. Käytännössä eläkkeitä ei usein verotettu missään, sillä Portugali on houkutellut varakkaita ulkomaalaisia verovapauksilla vuodesta 2013.

13462600383_fa69459199_z

Suomi ja Portugali solmivat uuden verosopimuksen vuonna 2016, joka antaa Suomelle verotusoikeuden myös Suomesta maksettaviin yksityisen sektorin eläkkeisiin. Helsingin Sanomissa tuotiin kuitenkin esiin porsaanreikä, sillä jotkin eläkkeet on mahdollista nostaa nopeutetusti ennen uuden verosopimuksen täyttä voimaantuloa, joka tapahtuu todennäköisesti vuonna 2019.

Aukosta huolimatta kyse on nähdäkseni tervetulleesta sopimuksesta, joka tiivistää veropohjaa hyvän verojärjestelmän periaatteiden mukaisesti. Kaikkien verouudistusten siirtymävaiheeseen liittyy tällaista verosuunnittelua. Tammikuussa autokauppa hyytyi pelkästään siitä syystä, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esitteli raportin, jossa ehdotettiin autoveron poistoa. Autonostajat ajattelivat säästävänsä odottelemalla veronalennusta.

Kuten jutussa tuotiin esiin, kyse ei ole välttämättä Suomen verotulojen kannalta merkittävästä porsaanreiästä. Ulkomaan muuttoihin liittyy kuitenkin olennaisempi veropohjan aukko. Käsittelen sitä tässä blogissa.

Suomen verosopimukset antavat yleensä osakkeiden myyntivoittojen ja arvonnousujen verotusoikeuden ainoastaan verovelvollisen asuinvaltiolle (määräys yleensä 13 artiklassa). Myös Suomen laki estää myyntivoittojen verotuksen, jos myyjä ei ole Suomessa yleisesti verovelvollinen (TVL 9 ja 10 §). Poikkeuksen muodostavat asunto-osakkeet ja muut kiinteistöosakkeet. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osakkeiden ja vastaavien sijoitustuotteiden myyntivoittojen verotuksen voi välttää muuttamalla maahan, jossa verotetaan myyntivoittoja kevyesti.

Tämä on ongelmallista, sillä verosopimusten mukaan Suomen verotusoikeus osakkeiden myyntivoittoihin lakkaa sangen kevyesti, esimerkiksi muuttamalla vakinainen asunto Portugaliin (artikla 4). Kuten Hesarin jutusta käy ilmi, myös viranomaisten on hyvin vaikeaa selvittää, asuuko verovelvollinen tosiasiallisesti esimerkiksi Portugalissa. Verotusmaan voi helpoimmillaan vaihtaa Portugaliin vuokraamalla sieltä asunnon muutamalla satasella kuussa. Lisäksi monet maat tarjoavat rahalla niin kutsuttuja verokansalaisuuksia, jolloin maassa ei välttämättä tarvitse asua lainkaan (esim. Malta).

Edellä oleva ei olisi niin suuri ongelma, jos esimerkiksi Suomi voisi verottaa suomalaisista osakkeista kertyviä maksettavia osinkoja. Verosopimukset antavat yleensä osingonmaksumaalle niihin 15 prosentin verotusoikeuden. Esimerkiksi Iso-Britannian verosopimuksessa verotusoikeus on kuitenkin vain osingonsaajan asuinvaltiolla.

Osinkoverojen välttely onnistuu kuitenkin helpommin kuin muuttamalla kirjat Pohjois-Lontooseen. Osinkoja ei veroteta, jos osakkeet sijoitetaan vakuutuskuoreen. Tällöin verotus lykätään siihen, kun tuottoja nostetaan ulos vakuutuskuoresta. Nostoja voidaan tehdä verovapaasti sijoitetun pääoman määrään asti: jos on sijoittanut vakuutuskuoreen miljoonan – nostoja voi tehdä saman verran ilman veroseuraamuksia, vaikka sijoitukset olisivat olleet kuinka tuottavia. Vakuutuskuoret ja muut sijoitusvakuutukset ovat yleistyneet nopeasti viime vuosina, kun muuhun verovälttelyyn on puututtu. Tarkkoja tilastoja sijoitusvakuutusten arvosta ei ole, mutta summat lasketaan kymmenissä miljardeissa.

Käytännössä sijoitusvakuutuksen veron voi välttää kokonaan muuttamalla kirjat Suomesta matalan verotuksen maahan ennen veronalaisia nostoja. Järjestelyllä voidaan siis välttää kaikki osakkeesta Suomeen maksettavat verot. Aiemmin esimerkiksi Verohallinto on nostanut ongelman esiin.

On selvää, että edeltävät järjestelyt muodostavat suuren uhkan veropohjalle. Siksi monissa maissa on puututtu niihin exit taxiksi kutsutulla veronkiertosäännöksellä, jota on suomeksi kutsuttu maastapoistumisveroksi. Kuten jäljempänä perustelen, nimitys kuvaa veroa huonoksi. Siksi nimeän sen tässä arvonnousuveroksi. Se on käytössä jo nyt esimerkiksi Norjassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Arvonnousuveroa on näissä maissa rajoitettu vain hyvin suurten omaisuuksien arvonnousuihin. Suomessa arvonnousuvero koskee tällä hetkellä vain yrityksiä.

Arvonnousuverossa ei olisi kyse verosta, jota peritään maasta muutettaessa. Itseasiassa EU:n perustamissopimuksen pääomien vapaan liikkuvuuden periaate estäisi muuttohetkellä perittävän veron. Siksi arvonnousuvero perittäisiin vasta – kuten nykyäänkin – kun omaisuus luovutetaan. Käytännössä säännös siis antaa verotusoikeuden myyntivoittoon sille maalle, missä asuessa arvonnousu on tapahtunut. Tämä vastaa yleistä kansainvälisen verotuksen periaatetta: voitto verotetaan siellä, missä se on kertynyt.

Osaketuottojen verotusta Suomessa voidaan siis välttää muuttamalla – oikeasti tai nimellisesti – veroparatiisiin. Kuvaamani arvonnousuvero olisi varteenotettava vaihtoehto veropohjan tukkimiseksi.

Lauri Finér

Kuva: CC BY 2.0 muffinn

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: