Keskustelu perussuomalaisten talouspolitiikasta jatkuu

Perussuomalaisten talouspoliittinen asiantuntija myöntää vaihtoehtobudjetin virheet eikä pysty esittämään, miten puolue toteuttaisi vaaliohjelmiensa tavoitteet.

Eilinen kirjoitukseni, jossa kävin läpi perussuomalaisten talouspolitiikkaa, herätti vilkasta keskustelua niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa. Totesin puolueen ohjelmiin ja vaihtoehtobudjettiin nojaten, että perussuomalaisten ehdotukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa sen julkilausumien tavoitteiden kanssa. Lisäksi esitin, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja suosii hyväosaisia ja on suomalaisessa poliittisessa kentässä oikeaa äärilaitaa.

Itseensä kohdistuvasta kritiikistä huolimatta perussuomalaiset osallistuivat keskusteluun verraten vähän. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittisena asiantuntijana puolueen poliittiseen valmisteluun osallistuva Juhani Huopainen kommentoi tekstiäni kuitenkin pitkästi julkisessa Facebook-päivityksessään.

Huopainen myöntää ison osan kuvaamistani virheistä, esimerkiksi sen, että puolueen ehdotus tuulivoimatukien leikkaamisesta on toteuttamiskelvoton. Hän selittää erilaisia virheitä sillä, että ”virheitä sattuu ihan kaikille”. Se on sinänsä rehtiä, ja toki totta. Samalla Huopainen kuitenkin väittää, että myös blogissani olisi virheitä, muttei onnistu osoittamaan ainuttakaan.

Toisaalta Huopainen nostaa esiin, ettei perussuomalaisilla ole riittävää osaamista ja resursseja, jota tarvittaisiin ”koherenttien” toimenpidepakettien esittämiseen. Tämä lienee kiinnostava tieto äänestäjille, jotka haluavat puolueiden pystyvän esittämään keinot politiikkansa edistämiseen.

Huopaisen asiallinen kirjoitus ansaitsee perusteellisen vastauksen, joten jatkan keskustelua vastaamalla hänen perussuomalaisten talouspolitiikkaa koskeviin väitteisiinsä kohta kohdalta.

Väite 1) Lauri nojaa keskustan talpo-sihteerin [talouspoliittisen sihteerin] mainitsemiin lukuihin ja tulkintoihin, ja siitä keskustan ryhmyrin nostamaan meteliin, joita on tietenkin jo heti alkuun syytä hieman epäillä. Niissä viitataan epämääräisesti VM-lukuihin, jotka poikkeavat eduskunnan laskentapalvelun luvuista.

Edeltävällä Huopainen viittaa kolmeen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin virheeseen, jotka myös muun muassa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen nosti esiin perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin julkaisun jälkeen. Minun tai Kurvisen viittaamat luvut eivät kuitenkaan ole peräisin keskustapuolueelta vaan valtiovarainministeriöstä ja eduskunnan tietopalvelusta. Käsittääkseni se, että keskustan edustajat viittaavat virkamiesten arvioihin, ei millään muotoa tee arvioista epäilyttäviä. Toki virkamiesten arvioita voi perustellusti kritisoida. Sitä Huopainen ei kuitenkaan tee.

En tiedä, mihin ristiriitaan valtiovarainministeriön ja eduskunnan tietopalvelun lukujen välillä Huopainen viittaa. Ainut blogissani käyttämä valtiovarainministeriön arvio koskee eläkkeiden verotuksen muuttamista perussuomalaisten esittämällä tavalla. Tiedossani ei ole muuta arviota kyseisestä esityksestä.

Väite 2) PS VEBissä [perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa] eläkkeiden verotuksen yhdenmukaistaminen on tulkittavissa niin, että verotus muuttuisi täsmällisesti samaksi, mutta korkean hintalapun johdosta PS linjasi, että käytetään eläkkeiden verotuksen madaltamiseen X euroa. Eduskunnan laskentapalvelussa pyöräytettiin nimenomaisesti ”millaisen eläkeverokevennyksen saisi aikaiseksi 50 miltsillä”-kyssäri.

Huopainen viittaa kuvaamaani virheeseen, jonka mukaan perussuomalaisten eläkkeiden verotusta koskeva ehdotus maksaa noin 350 miljoonaa euroa vuodessa perussuomalaisten esittämän 50 miljoonan euron sijaan. Hän siis myöntää, että virhe pitää paikkansa. Eduskunnan tietopalvelulta on voitu kysyä myös kuinka paljon veroja voisi laskea 50 miljoonalla eurolla. Blogini koski kuitenkin perussuomalaisten vaihtoehtobudjettia, johon ei sisälly tällaista ehdotusta. Muualla tehdyt linjaukset ovat asia erikseen.

Sen sijaan vaihtoehtobudjettiin sisältyy esitys ”eläkkeiden verotuksen yhdenmukaistaminen työtulojen verotuksen kanssa”. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Tavio teki lokakuussa saman sisältöisen nimenomaan ensi vuoden budjettia koskevan lakialoitteen, jossa esityksen yksityiskohdat on kuvattu tarkemmin. Valtiovarainministeriön arvio perustuu kyseiseen aloitteeseen. Siinä ehdotuksen hinnaksi on arvioitu noin 350 miljoonaa euroa eli 300 miljoonaa enemmän kuin perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa.

Kansalaisille ei voida vaihtoehtobudjetissa väittää, että eläkkeiden verotus yhdenmukaistetaan työtulojen verotuksen kanssa, jos siihen ei varata tarvittavaa määrää varoja.

Väite 3) Alv-raja [arvonlisäveron alaraja ja alarajahuojennus]. PS:llä on aiemmin ollut ”nostetaan alv-velvollisuuden alaraja nykyisestä 10 000 eurosta 15 000 euroon”. Kun hallitus ilmoitti, että sillä on ohjelmassaan sama aikomus, PS päätti nokittaa, että nostetaan sitten suoraan 20 000 euroon. Veromenetysarvio on siis suhteessa hallituksen ohjelmassa mainittuun suunnitelmaan, eikä olemassaolevaan tilanteeseen. PS:ltä jäi huomaamatta, että hallitus ei lopulta a) tehnyt esitystä eikä b) varannut siihen varoja.

Huopainen viittaa tällä virheeseen arviossa, joka koski perussuomalaisten esitystä arvonlisäveron alarajan ja siihen liittyvän huojennuksen korottamisesta. Huopainen siis myöntää jälleen virheen ja kertoo sen johtuvan siitä, ettei puolueessa tutustuttu oikeaan budjettiin huolella.

Huolestuttavampana voidaan pitää kuitenkin sitä, että hän sanoo perussuomalaisten ehdotuksen perustuvan hallituksen päätöksen ”nokittamiseen”. Toisin sanoen perussuomalaisten politiikka ei perustu puolueen omiin arvoihin nojaavaan arvioon, vaan se on muodostanut mielipiteensä suhteessa hallituksen päätökseen. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Blogissani kuvasin, kuinka perussuomalaiset oli kääntänyt kelkkansa ja hyväksynyt muun muassa hallituksen esitykset pienten eläkkeiden korotuksesta, vaikka kyse on satojen miljoonien uudistuksesta, jota perussuomalaiset ei ollut esittänyt vaaliohjelmassaan vain muutamia kuukausia aiemmin.

Väite 4) Omaishoidontuen verotus. Tässä sama kuin kohta 2):ssa. Tiedettiin, että täysi verottomuus maksaisi paljon, joten lähdettiin hakemaan pienempää verotuksen muutosta. Tässä kohtaa Lauri kertoo, että PS ”myöntää nämä virheet”, mikä antaa ymmärtää, että PS myöntäisi kaikki Laurin listaamat kohdat. Vain tuo ALV-virhe myönnettiin.

Huopainen viittaa kuvaamaani virheeseen, jonka mukaan perussuomalaisten omaishoidontuen verovapautta koskeva ehdotus maksaisi noin 65 miljoonaa euroa vuodessa perussuomalaisten esittämän 20 miljoonan euron sijaan. Tämän myös perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä on myöntänyt. Hän on myöntänyt myös sen, että perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa esitettiin nimenomaisesti omaishoidontuen täyttä verovapautta. Huopaisen väite siitä, että vain edellä (ks. kohta 3) kuvattu arvonlisäveroa koskeva virhe myönnettiin, ei siis pidä paikkaansa. Huopaisen ja Mäkelän jälkikäteen esittämät uudet ehdotukset eivät muuta sitä, mitä aiemmin julkaistuun paperiin on painettu. Selittelyn jatkaminen lähinnä vahvistaa kuvaa siitä, että perussuomalaiset ei tiedä, mitä se tekisi valtaan päästyään ja millä ilmaan heitetyt vaalitavoitteet maksettaisiin.

Väite 5) Tuulivoimatuki – kuten on ihan oikein sanottu, tukia, joita ei voida leikata, ei voida leikata. Tämä ei kuitenkaan estä esimerkiksi tuulivoimavitutusveron lisäämistä paketin päälle.

Huopainen myöntää senkin, ettei perussuomalaisten vaihtoehtobudjettiin sisältyvää tuulivoiman tuotantotuen 229 miljoonan euron leikkausta voida toteuttaa. Kenties olisi mahdollista toteuttaa sen sijaan tuulivoimalle erillinen lisävero, jota Huopainen luonnehtii ”tuulivoimavitutusveroksi”. Perussuomalaiset ei kuitenkaan ole tällaista ehdottanut vaihtoehtobudjetissaan tai vaaliohjelmissaan. Ylimääräisiä veroja keksimällä ei kuitenkaan voida mitätöidä tuotantotukia – tällainen temppu olisi jälleen perustuslain vastainen. Toivoa voisi, että gallupien kärjessä keikkuvalla puolueella olisi satojen miljoonien eurojen ilmaan heittelyssä vitutusta vahvempia perusteluita.

Väite 6) Yritystukien leikkaaminen on osoittautunut kaikille ongelmalliseksi. Siksi palsussa päätettiin, ja ääneen pressissä sanottiin, että sen takia juustohöylä, eli kaikkia tukia x% pienemmäksi. Ei siitä muuten ikinä tule poliittisesti valmista.

Tämä oli minulle uusi tieto. Olisi kiinnostava tietää, mihin palaveriin Huopainen viittaa, sillä missään puolueen ohjelmissa ei tällaista yritystukien summittaista leikkausta esitetä. Jos tällainen päätös on todella tehty, se on erikoinen ratkaisu, sillä vaihtoehtobudjetissa perussuomalaisilla on mahdollista esittää omat tavoitteensa yritystukien leikkauksesta eikä siitä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Yritystukia on kymmenittäin ja monet niistä ovat hyödyllisiä. Jos puolue todella haluaisi leikata niitä kaikkia summittain, johtaisi se tolkuttomaan byrokratiaan, jolla haitattaisiin yritystoimintaa. Yritystukien leikkaus ei ole mahdotonta myöskään viiden puolueen hallituksessa. Budjettiriihessä hallitus päätti leikata parafiinisen dieselin verotukea 120 miljoonalla eurolla. Perussuomalaiset ovat kritisoineet päätöstä. Kenties tämä kertoo siitä, että yritystukien leikkaus on vaikeaa puolueista nimenomaan perussuomalaisille.

Väite 7) Loppupuolella Lauria on vissiin alkanut väsyttää, ja hän ryhtyy ihan holtittomaksi. Hän tulkitsee lupauksiksi ja satoja miljoonia maksaviksi erilaisia ”selvitetään, tutkitaan, tavoite”-lausumia, kuten esim. Viron veromalli, tai sähköveron alennus. Ja mainitsee tässä yhteydessä alv-alarajan noston uudelleen, vaikka oli sen jo käsitellyt aiemmin.

Huopainen viittaa listaan perussuomalaisten esittämistä yritystukien korotuksista, joiden arvioin maksavan vähintään satoja miljoonia euroja vuositasolla. Pelkästään jo edellä käsittelemäni arvonlisäveron alarajan ja huojennuksen korotus maksaisi noin 90 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten talouspoliittisessa ohjelmassa on muun muassa varsin suora ehdotus: ”Sähkövero on asetettava EU:n minimitasolle.” Tämä maksaisi yli 200 miljoonaa euroa vuositasolla. Pelkästään näiden yritystukien toteutus maksaisi siis satoja miljoonia. Myös muut listaamani yritys- ja verotukien korotukset on kuvattu puolueen talouspoliittisessa ohjelmassa toteutettavina ehdotuksina – ei ehdollisina selvityksinä (lukuun ottamatta yhtä kohtaa, jonka erikseen merkkasin blogissani selvitykseksi). Nyt Huopainen antaa ymmärtää, ettei perussuomalaiset halua toteuttaa näitä ehdotuksiaan:

• ”Osana laajempaa verouudistusta, työllistäville kasvuyrityksille ehdotamme Viron veromallin kaltaista verokannustinta.”
• ”Kotitalousvähennyksen korottaminen on oiva keino tukea yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Kotitalousvähennys on synnyttänyt uutta yritystoimintaa ja sitä olisi syytä saada laajennettua varsinkin sosiaali- ja terveysalalle.”
• ”Ehdottamallamme muuttoavustuksella kannustetaan työntekijää vastaanottamaan työ toiselta paikkakunnalta.”
• ”Työn perässä muuttavat tulee myös vapauttaa asuntokaupan varainsiirtoverosta.”

Väite 8) Laurilla on jo mennyt tunteisiin: ”Vaaliohjelmassa tai vaihtoehtobudjetissaan perussuomalaiset ei esitä yhtä ainutta toimea, jolla puututtaisiin veronkiertoon tai aggressiiviseen verosuunnitteluun.” Niin no, parhaillaan käsittelyssä on jo EU-tason lainsäädäntöä näihin molempiin, ja useassa kohtaa on myös niin, että hallituksen esityksissä ja ohjelmissa on jo sellaista kamaa, että uutta päällekkäistä ei tarvita.

Väitteeni pitää paikkansa. Perussuomalaiset ei esitä yhtä ainutta tällaista toimea eikä Huopainenkaan sellaista väitä. Hallitusohjelmaan sisältyy tosiaan joitain toimia veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi ja myös aihetta koskevia EU-direktiivejä on Suomessa toimeenpantu. Blogini koski kuitenkin perussuomalaisten omia ohjelmia ja vaihtoehtobudjettia, ei puolueiden välisenä kompromissina neuvoteltua hallitusohjelmaa.

Väite 9) Säätiöverotuksesta Lauri: ”Todennäköisesti sillä loukattaisiin perustuslain turvaamaa yhdenvertaisuutta. Toimella verotettaisiin yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta kansalaistoimintaa, mutta samaan aikaan säätiöitä moninverroin suurempia miljardituottoja saavat ulkomaiset rahastot saisivat edelleen sijoittaa Suomeen verovapaasti.”

Todennäköisesti, hän sanoo. Ihan kuin yleishyödyllisyyden tuoma veroetu olisi jotenkin perustuslaillisesti suojattu. Lisäksi, hänen mainitsemansa ulkomaisten rahastojen verotuksen kiristäminen nimenomaisesti olisi jo EU-tason sitovan lainsäädännön vastaista, mistä demareita on useaan kertaan varoitettu.

Esille nostamani perustuslailliset ongelmat koskevat perussuomalaisten ehdotusta, jolla puolue asettaisi ”suursäätiöiden- ja yhdistysten” sijoitustuotot verolle. Perustuslain turvaaman yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista ei ole yleishyödyllisten yhteisöjen verottaminen vaan perussuomalaisten esittämä ajatus rajata verotus vain suuriin säätiöihin ja yhdistyksiin.

Vaihtoehtobudjetissa ehdotuksen on arvioitu kerryttävän 65 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten ehdotus on kuvattu niin epämääräisesti, että sen tarkempi arviointi on hankalaa. Ehdotuksessa ei esimerkiksi ole otettu huomioon sitä, että yleishyödylliset yhteisöt ovat lähtökohtaisesti voittoa tavoittelemattomia. Yhteisöiltä peritään normaalisti veroa vain voitoista. Perussuomalaiset ei kerro, mihin tuloon verotus kohdistuisi tai mihin sen tekemä tuottoarvio perustuu.

SDP:n ehdotus muun muassa ulkomaisiin rahastoihin kohdistuvasta osinkojen lähdeverosta ei ole minkään EU-sääntelyn vastainen eikä kukaan ole tällaista missään aiemmin väittänyt. Esimerkiksi EU-maa Saksassa on käytössä jo nyt ulkomaisiin rahastoihin kohdistuva lähdevero. SDP:n ehdotuksessa on otettu huomioon myös perustuslain vaatimukset, sillä se kohdistuisi tasapuolisesti eri yhteisöihin. Ehdotuksen toteutuksen selvittäminen sisältyy myös hallitusohjelmaan. Olen kuvannut lähdeveroa tarkemmin tässä blogissa.

Väite 10) Tämän jälkeen Lauri jatkaa, että [perussuomalaisten talouspolitiikka] on tulonjaollisesti ongelmallista, oikeistolaista jne. No eihän ole. Verotuksen keventäminen omaishoidon tuessa, työtulovähennyksessä ja pienimmissä eläkkeissä nimenomaisesti kasvattaa ostovoimaa ja myös niissä pienimmissä desiileissä.

SDP:ssä pikemminkin tuntuu harmittavan se, että PS:n ehdottamilla reformeilla ostovoima kasvaa tasaisesti kaikissa tulodesiileissä, ainakin [eduskunnan] laskentapalvelun mukaan. 

Huopainen viittaa siihen, että totesin blogissani perussuomalaisten leikkauspolitiikan sorsivan pienituloisia samalla, kun se tarjoaisi yhteiskunnan hyväosaisille veronalennuksia. Väitteeni pitää paikkansa. Perussuomalaisten ehdottamat veronalennukset hyödyttävät juurikin enemmän suurituloisia kuin pienituloisia. Sen osoittaa osaltaan myös Huopaisen viittaama eduskunnan tietopalvelun laskelma. Sen mukaan suurituloisin tulokymmenys hyötyy veronalennuksista eniten, kun pienituloisimmat eivät hyödy juuri lainkaan (s. 11, kuvio 4.2).

Leikkauspolitiikka johtaa myös siihen, ettei perussuomalaiset ole esittänyt kuin marginaalisia satsauksia pienituloisia eniten hyödyttäviin palveluihin ja etuuksiin, kuten eläkkeisiin. He siis tosiasiassa joutuvat veronalennusten maksajiksi. Eduskunnan tietopalvelun laskelma ei ota huomioon perussuomalaisten leikkauksia, sillä se sisältää muutokset vain etuuksiin ja osaan veronalennuksista. Siksi se ei anna koko kuvaa perussuomalaisten talouspolitiikan seurauksista.

Kuten blogissani kuvaan, perussuomalaisten ehdottamat leikkaukset ovat myös suurelta osin toteutuskelvottomia. Perussuomalaiset siis lupailee veronalennuksia, muttei pysty osoittamaan niille rahoitusta. On syytä huomata, että perussuomalaiset toteuttaisi vaihtoehtobudjetissaan hallituksen ehdottamat korotukset muun muassa eläkkeisiin, vaikka se ei tällaista vaaliohjelmassaan esittänyt. Perussuomalaiset on siis kääntänyt takkinsa, mutta ei esitä tälle mitään perusteita.

Väite 11) Varovaisenkin arvion mukaan [maahanmuutossa] kyseessä on parin miljardin vuotuinen kustannus. Jos lähdetään katsomaan budjettia, mistä voidaan oikeasti tilkitä nykyisiä ja tulevia menoja, niin kyllä tuo on se lähimpänä muutokselle mahdollinen erä.

Huopainen siis väittää, että maahanmuutosta aiheutuu vuosittain ”parin miljardin” euron kustannus. Olisi kiinnostava tietää, mihin väite perustuu. Oikeassa budjetissa maahanmuuton ja kotouttamisen yhteiskustannuksiksi on arvioitu ensi vuonna 370 miljoonaa euroa. Missään uskottavissa arvioissa ei ole päädytty lähellekään Huopaisen esittämiä lukuja. Ylipäänsä pelkkä kustannusten tarkastelu ei ole mielekästä, kun maahanmuutosta syntyy myös tuloja. Kuten blogissa kuvasin, maahanmuuton on arvioitu kokonaisuutena päinvastoin vahvistavan taloutta. Perusuomalaisten talouspoliittisen asiantuntijan esittämät hatusta nostetut luvut ja kokonaisuuden unohtaminen eivät varsinaisesti lisää luottamustani puolueen politiikkaan.

Väite 12) PS:n linja on yksinkertainen. Syviä leikkauksia suomalaisten kannalta toissijaisiin menoihin, ja nämä veronalennuksina ulos. Yrittämisen, ja pienyrittämisen merkittävä helpottaminen, mikä on parempi vaihtoehto kuin yleissitovuudesta luopuminen tai markkinan kyllästäminen sosturvan varassa olevalla halpatyövoiman maahanmuutolla.

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja voi olla Huopaisen mielestä yksinkertainen. Kuten blogissani kuvasin, puolue ei kuitenkaan pysty esittämään keinoja sen toteuttamiseen. Päinvastoin se esittää toimia, jotka ovat ristiriidassa puolueen omien tavoitteiden kanssa ja joiden toteuttamiseen sillä ei ole osoittaa varoja. Tämän perustavanlaatuisen ongelman Huopainen sivuuttaa kirjoituksessaan.

Listaan vielä tähän keskeisimmät virheet perussuomalaisten 2020 vaihtoehtobudjetissa sekä sen vaaliohjelman tavoitteet, joiden toteuttamiseksi se ei esitä keinoja:

• Perussuomalaiset leikkaisivat veroja 547 miljoonalla eurolla ja valtion menoja 741 miljoonalla eurolla verrattuna hallituksen budjettiesitykseen, jolloin sen vaihtoehtobudjetti olisi 194 miljoonaa euroa vähemmän alijäämäinen.
• Vaaliohjelmassaan perussuomalaiset vaativat, että ”yhteiskuntamme velaksi eläminen on lopetettava” ja ”vain sitä jaetaan mitä on”.
• Sekä perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa esitetyissä menoleikkauksissa ja veronalennuksissa on kuitenkin noin 1000 miljoonan euron edestä virheitä, kuten blogistani ja tästä kirjoituksesta käy ilmi. Se tarkoittaa, ettei perussuomalaiset esitä veronalennuksilleen rahoitusta, mikä johtaisi valtion velkaantumisen kasvuun yli puolella miljardilla eurolla enemmän kuin hallituksen budjetissa.
• Perussuomalaiset lupaa poistaa yritystukia, mutta sen sijaan puolue esittää niitä lisää (ks. väite 7).
• Perussuomalaiset ei esitä keinoja, joilla se puuttuisi veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun, vaikka väittää puuttuvansa niihin (ks. väite 8).

Väite 13) Oppositiossa, ilman virkamieskoneiston tukea ja sektorikohtaista osaamista / resursseja, ja komiteatyönä tehtynä kompromissina, on vaikeaa saada aikaiseksi kovin koherentteja paketteja. Vaihtoehdot ovat lähinnä tulkittavissa tahdonilmaisuiksi, eli minkä näköistä [politiikkaa] tämä porukka oikein haluaisi tehdä.

Huopainen siis myöntää, että perussuomalaisten osaaminen ei riitä koherenttien poliittisten toimien esittämiseen. Toteamus on mielenkiintoinen myös äänestäjän kannalta. Ilman konkreettisia ja huolella valmisteluja toimia oman politiikan edistäminen on mahdotonta hallituksessa.

Perussuomalaiset on ollut jo liki vuosikymmenen yksi suuri puolue muiden joukossa. Sillä on ollut aikaa ja rahaa hankkia riittävää osaamista: kevään eduskuntavaalien jälkeen se on saanut puoluetukea lähes neljä miljoonaa euroa – toiseksi eniten kaikista puolueista. Surkuhupaisaa on, että samalla, kun puolueen talouspoliittinen asiantuntija valittaa perussuomalaisten riittämättömistä resursseista, puolue itse esittää vaihtoehtobudjetissaan puoluetuen tuntuvaa leikkausta. Ilmeinen syy on se, että valtiontalouden kokonaisuuden kannalta merkityksettömillä puoluetukien leikkauksilla voi hakea poliittisia irtopisteitä. Samalla resurssien vähennys kuitenkin tarkoittaisi, että perussuomalaisten olisi vielä vaikeampi tehdä toteuttamiskelpoista talouspolitikkaa. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko tässä järkeä.

Kiinnostava on myös Huopaisen viittaus siihen, että ”komiteatyönä tehtynä kompromissina on vaikeaa saada aikaiseksi kovin koherentteja paketteja”. Ilmeisesti Huopainen viittaa perussuomalaisten sisäisiin komiteoihin, jotka siis ovat erimielisiä puolueen talouspolitiikasta. Tätä on epäilty myös julkisuudessa: osa perussuomalaisista näyttää kannattavan hyvin oikeistolaista leikkauspolitiikkaa, kun osa puolueen tukijoista toivoo helpotusta omaan taloudelliseen ahdinkoonsa. Täysin ristikkäisiin suuntiin vetävistä intresseistä on keitetty kokoon sekava virheitä vilisevä paketti, jossa laitaoikeisto on päässyt niskan päälle.

Lopuksi

Toivon, että Huopainen ja muut perussuomalaisten edustajat jatkavat keskustelua puolueen talouspolitiikasta. Samalla toivon sitä, että perussuomalaisissa suhtauduttaisiin politiikan sisältöihin vakavammin. On äänestäjien kannalta kestämätöntä, jos puolueen linjaukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa äänestäjille kerrottujen tavoitteiden kanssa.

Lauri Finér

kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä

Jatkokirjoitus: Käsittelin perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan vaikutuksia blogissani 6.1.2020.

Kuva: CC BY 2.0 Nick Webb